Siirry pääsisältöön

Street Gastro


 Vietin ystäväni N:n kanssa mukavan illan kaupungilla. Siinä puolen vuoden tapahtumien (joita on muuten paljon... tämän viimeisen puolen vuoden aikana on tapahtunut hämmentävän paljon. Itse asiassa ylipäätänsä reilun vuoden aikana on tapahtunut paljon...) päivittämisen ohella tuli myös nautittua Street Gastron antimista. Street Gastro on katuruokakoju, joka löytyy Sofiankadulta tuomiokirkon ja kauppatorin läheisyydestä. Leivät ovat ilmeisesti itse leivottuja ja ne täytetään tilattaessa. Mukaamme lähti vege-täytteinen sekä kanatäytteinen leipä. Kummatkin saivat aikaa kehuja ja vatsat tulivat täyteen, vaikkei leipä kooltaan ihan hirmuinen ollutkaan (täytteitä kyllä oli aika mielettömän paljon).


Uhmasimme myös lokkeja ja istuimme syömään leipämme tuomiokirkon portaille. Olin kuullut huhuja, että lokit ovat aika nopeasti lokkeilemassa paikalla. Nyt saimme syötyä leipämme lähes kokonaan ennen ensimmäistä iskua. Loppujen lopuksi lokit veivät kuitenkin voiton ja saivat jäädä putsailemaan leivistä tippuneita salaatinjämiä meidän siirtyessä parempaan (ja lämpimämpään) paikkaan. Valintamme osui tällä erää Kluuvissa sijaitsevaan Fratelloon. Jos et ole täällä ennen käynyt, mene ihmeessä. Kiva kahvila, jossa oli myös hyvää haudutettua teetä ja mukavaa palvelua.

Kommentit

  1. Mä yritin kerran mennä Fratelloon, mutta se oli ihan täynnä. Sen jälkeen en ole yrittänytkään, kun kuulin, että sieltä saa loistavaa kahvia ja yleensä ne jotka osaa tehdä hyvää kahvia ei jostain syystä ymmärrä mitään haudutetun teen valmistamisesta. :D Tämä siis typerä stereotypia, jonka todistit yllä vääräksi. Täytyy käydä munkin kokeilemassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun piti oikein googlata edellisen keskustelun perusteella se La Torrefazione (jota sä ilmeisesti tarkoitit). Ja oon käynyt muuten sielläkin teellä. Ja sielläkin oli ihan hyvää teetä :) ja se on paikkana aika kivan symppis.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…