Siirry pääsisältöön

Kukkakaalikeitto

Näin syksyllä tulee kokeiltua paljon enemmän uusia reseptejä kuin kesällä. Ehkä aikaa on tavallaan enemmän (kesällä on kuitenkin useimmiten menossa jonnekin tai vähintään lukemassa parvekkeella) ja jotenkin syksyyn kuuluu kaikki uusi.

Tämä kukkakaalikeitto on helppoakin helpompi. Tai no ilman sauvasekoitinta keitto voisi olla aika haastava tehdä. Teimme tätä ensin kerran. Keitto hupeni sen verran kovalla tahdilla, että seuraavalla kerralla teimme kaksinkertaisen annoksen ja täytimme pakasterasioita keitolla. Koska meidän pakasteemme koko on hyvin rajallinen, roudasimme keittopakasterasiat töihin ja siellä pakkaseen. Nyt onkin sitten monta lounasta valmiina pakkasessa odottelemassa.

Mutta siis se keitto:

Kukkakaalikeitto
1 kukkakaali (n.600g)
8 - 10 dl vettä
1 kasvisfondiannospaketti tai 1 kasvisliemikuutio
1 pkt Koskenlaskijaa (voimakas)
ripaus muskottipähkinää

Pese ja pilko kukkakaali. Myös kannan voit pilkkoa mukaan. Laita kukkakaalipalaset kattilaan ja lisää kiehuvaa vettä niin, että kukkakaalit juuri peittyvät. Heitä sekaan fondi. Keittele kunnes kukkakaalit ovat kypsiä (n. 20 minuuttia). Soseuta kukkakaali vesine päivineen sauvasekoittimella. Laita kattila takaisin hellalle ja kuumenna keitto + lisää samalla Koskenlaskija pieninä paloina. Sekoittele, kunnes juusto on sulanut keiton joukkoon. Mausta muskottipähkinällä.

Mikään kauneuden huipentuma kukkakaalikeitto ei ole ja kuvaakaan en muistanut ottaa. Mutta hyvää ja helppoa tämä on :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…