Siirry pääsisältöön

Kurpitsakarnevaalit




Aina en ole ollut varma facebookin järkevyydestä, mutta upeiden, kivojen, hassujen tai muuten vain osuvien tapahtumien bongaamiseen se on oiva apuri. (Harmillista vain, että pyrin suunnittelemaan menoni yleensä pari viikkoa etukäteen ja sellaiseen suunnitteluun facebookki ei sitten oikein toimikaan). Nämäkin kivat kurpitsakarnevaalit olisi jäänyt kokonaan käymättä, ellen olisi perjantaina bongannut kaverini seinältä kurpitsakuvia.

Niinpä sunnuntaina autoon pakkautui kaksi aikuista ja kaksi pikkutyttöä. Kurpitsat ja kurpitsojen määrä aiheuttivat isoja huokauksia. Eikä paikalla olleet alpakat olleet ollenkaan huono juttu. Ja mikäs oli vielä ollessa, kun lapset pääsivät vetämään narua ja päivän herkkukiintiökin täytettiin hattaralla ja vohvelilla (kumminkin vain toinen näistä per pää).


Sääkin vielä sattui sunnuntaina olemaan kohtuullinen. Kuitenkin oli jo selkeästi kylmenevää syksyä ilmassa, mikä sopi näihin karnevaaleihin kuin nenä päähän.



Kurpitsakarnevaalit olivat Tuusulassa Koiramäen pajutallilla (vai -tallissa?). Kurpitsakarnevaalit loppuivat sunnuntaina, mutta lapsellisten kannattaa suunnata tänne kyllä toistekin. Pihalta löytyy kaikkea pajusta tehtyä, aitoissa on historiallisia esineitä, ja sitten on vielä peikkometsä. Kesällä varsinkin aivan loistava paikka. Ja aikuisillekin paikalla on annettavaa. Ensinnäkin kahvila on kiva ja lisäksi myynnissä on paljon sisustustavaraa.

Ai niin, ja paikalla on myös miniporsaita (ne on kyllä aika isoja) sekä kaneja. Tekemistä siis löytyy.

Kotimatkalla, kun oikealla suunnalla oltiin, pysähdyttiin Katriinantielle bongailemaan vähän lentokoneita. Sunnuntain keskipäivä ei ole oikein lentokoneiden ruuhkahuippua, joten kovin montaa konetta ei tarettu bongailla. Pari kuitenkin. Finavia on muuten tehnyt nettisivut, josta voi etsiä sopivia lentokoneiden katselupaikkoja. Sivut ovat kyllä voineet olla olemassa jo kauan, mutta itse löysin ne nyt vasta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…