Siirry pääsisältöön

syysaurinkoa


Huolimatta siitä, että aamuisin on kamalan pimeää, on syksy aika kiva vuodenaika. Varsinkin tällainen syksy, kun ei sada tai tihkuta koko ajan vettä. Koska huomisesta eteen päin on ilmeisesti sadetta luvassa, niin tänään pitää nauttia vielä ihanasta aurinkoisesta syysiltapäivästä.

Siispä töiden jälkeen kotiin päästyäni sujautin kameran kaulaan ja suuntasin ulos ottamaan hieman syyskuvia. Syyskuvien ottamista ei näköjään pidä suunnitella etukäteen. Monena päivänä mun piti suorittaa tämä operaatio (kerran jopa kannoin kameraa repussa koko päivän mukana varautuakseni iltapäivään ja kuvien ottamiseen), mutta aina oli sitten kuitenkin hämärää tai sateista tai kiire tai muuten vain ei onnistunutkaan. Tänään kuvien ottaminen ei ollut mun things to do -listalla (koska sillä ei ollut töiden jälkeen mitään. Tai no ruoan laitto illalla. Mutta ei mitään muuta. Ihana päivä!) ja niinpä kävi, että heti osui kerrassaan oivallinen sää.

Kuvaushetken jälkeen keitin teetä ja nyt istun teen (Japanilainen kirsikka - nam) kera nauttimassa lampimaisemista ja auringon paisteesta parvekkeella. Taidanpa hetken päästä lisätä yhtälöön vielä kirjan.

Elo-syyskuussa parveke eli jostain syystä hiljaiseloa. Grillasimme muutaman kerran täällä, mutta muuten ei tullut edes istuskeltua ja lueskeltua parvekkeella. Mutta heti kun lokakuu alkoi vaihtui moodi. Hämmentävää. Hankin muutaman callonan ja virittelin tunnelmavalopallurat niiden ympärille. Nyt voi illan pimennyttyäkin istua partsilla lukemassa (viinilasin kera).

Seuraava projekti onkin säätää herätyslamppu jälleen herätyskuntoon. Aamuisin heräily on aiempina talvina onnistunut aika mukavasti, kun päivä on alkanut, keinotekoisesti tosin, sarastaa. Huomenna siis kenties aamu ei ole niin pimeä kuin tänään.

Keväällä meidän lähilampi oli joutsenien suosiossa. Kesällä niitä ei näkynyt, mutta selkeästi olemme näin syksyisinkin muuttoreitin varrella. Joutsenpariskuntia on lammella näkynyt jo useampana päivänä ja joutsenten huutelu kuuluu nytkin. Lähestyvän talven merkkejä siis.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…