Siirry pääsisältöön

Tallinna: Telliskivi & F-hoone



Käväisimme jälleen viime viikonloppu reilun vuorokauden pikareissulla Tallinnassa. Lauantaina illastimme jo tutuksi tulleessa Horisontissa. Sunnuntaina sitten etsiydyimme uusille kulmille Kalamajaan, tarkemmin Telliskiveen. Telliskivessä on vanhoihin teollisuushalleihin perustettu liikkeitä ja löytyypä sieltä yksi ravintolakin: F-hoone.
Tunnelma oli rosoinen ja hyvin baarimainen. Rentoa meininkiä, eikä turhaa pönötystä. Edellisen illan fine dining sai siis seuraajakseen baarilounaan. Paikassa oli ihastuttavan teollisuusmainen tunnelma. Vanhoja rakenteita oli purettu pois, mutta jätetty osa kuitenkin jäljelle. Kuten hauska seinän yläosassa sijaitseva ovi.

Henkilökunta oli ystävällistä ja englanti luisti hyvin. Menut olivat myös saatavilla englanniksi. Sisustus oli myös kivan rosoista. Tuolit muistuttivat vanhoja koulun tuoleja ja pöytälevyt olivat osittain selkeästi vanhasta parketista rakennettuja.
Parasta paikassa oli tunnelma. Se vaan vei mukanaan. Voisin hyvin nähdä itseni tässä paikassa istumassa iltaa ja siemailemassa hieman viiniä. Mutta noin päiväsaikaan aivan oivallinen lounaspaikka. Myös lapsiperheitä oli muistettu leikkihuoneella ja aika monta nuorta perhettä istuikin syömässä lounasta.

Ruoka hävisi tunnelmalle, mutta oli sekin oikein hyvää. Kieltä ruoka ei vienyt mennessään, mutta ei se missään nimessä pahaakaan ollut. Ylimmässä kuvassa olevat hampurilaiset olivat isot ja täyttävät. Testasimme sekä lihaisen hampurilaisen että falafel-hampurilaisen. Lihaversio vei voiton, mutta ei toinenkaan paha ollut.


F-hooneen lisäksi Telliskivessä on myös pieniä putiikkeja. Eniten itseäni ihastutti putiikki, jossa oli käsityöläisten tekemiä koruja yms. Kauan aikaa ihastelin kauniita korviksia, mutta loppujen lopuksi kotoutin vain hauskan heijastimen.

Heijastin on Les Petitesin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…