Siirry pääsisältöön

Rauhallinen torstai

Tänään oli sellainen päivä, joita toivoisi olevan enemmän. Opetusta mulla oli vain 2h (ei saa käsittää väärin.  Pidän todella paljon tuntien pitämisestä. Mutta välillä vain rennompi päivä töissä on erittäin tervetullut), eikä tälle päivälle ollut yhtään palaveria tai suunniteltavaa. Olin siis työpaikalla yhteensä 2 h 30 min.

Puolilta päivin sain töistä autokyydin Tapiolan uimahallille. Kesällä kävin pari kertaa maauimalassa ja lapsilauman kanssa on pari kertaa tullut käytyä uimassa. En edes muista milloin olisin ollut itseäni varten uimahallissa. Tänään sen tein. Tämä oli myös pitkästä aikaa selvästi liikunnaksi laskettava tekeminen. Uin 750m. Aivan tarpeeksi.  Olisi tosin tehnyt mieli saada kilsa täyteen. Osa radoista kuitenkin siirtyi tuossa vaiheessa koululaisille ja mun kanssa samalla radalla oli jo turhan monta mummoa ja pappaa (jälleen ei saa käsittää väärin. Musta on hienoa, että mummot ja papat käyvät uimahallissa. Nuoremmatkin ihmiset saisivat käydä enemmän. Mutta liian monta mummoa ja pappaa samalla radalla on vain liikaa. Joko he ovat liian hitaita tai mä liian nopea. Tai jotain siltä väliltä).  Uimisen lisäksi saunoin pitkän kaavan mukaan ja kuuntelin mummojen juoruilua. Ikävöin myös ystävääni U:ta, jonka kanssa teimme vielä samalla paikkakunnalla asuessa monta uimahallikeikkaa.

Tänään mulla ei myöskään ollut kiire uimahallista pois.  Sekin oli luksusta että pystyi himmailemaan oikein kunnolla. Kuntoilun jälkeen suuntasin Théhuoneelle
nauttimaan teestä ja kirjasta. Ei edelleenkään kiire minnekään.  Aivan loistava tunne. Tänään kirjana oli Eppu Nuotion: Mutta minä rakastan sinua. Olen vasta aloittanut kirjan, mutta se tuntuu nyt jo hyvältä lukuvalinnalta. Ja lisäksi se sopi juuri sopivasti päivän teeteemaan.
Vedän villatakin yöpaidan päälle ja menen keittiöön keittämään teetä. Pyörittelen puhelinta kädessäni, haluaisin kirjoittaa vastauksen, mutta en osaa. Tee auttaa aina. Sellaisille sisältä vapiseville ihmisille kuin minä tee on parasta lääkettä. Ei ole ongelmaa, joka ei ratkea hyvin haudutetun teen avulla.
Théhuoneelta suuntasin hoitamaan pari pientä ostosta ja sen jälkeen kävelinkin miellyttävässä kevätsäässä (maaliskuu ja kevätsää on hämmentävä yhdistelmä) WeeGee-talolle, jossa tapasin ystäväni Petran. Petran kanssa kävimme katsomassa EMMAn näyttelyt ja teeittelimme (miksei tämä kuulosta ollenkaan niin järkevältä kuin kahvittelu) eli teehetkeilimme. Lopuksi vielä vedin reippaan kävelyn (tänään on tullut kuntoiltua, jee) reilun kilsan päässä olevalle bussipysäkille.

Olen muuten aika usein onnellinen siitä, etten vietä enää opiskeluarkea. Ensinnäkin on varaa käydä museoissa ja ulkona syömässä (vaikkakin tämän päiväinen keikka oli kylläkin joululahja :)) ja lisäksi on aikaa tehdä tätä kaikkea. Opiskeluaikoina illat menivät kuitenkin oikeasti opiskellessa ja tuntui, ettei vapaa-aikaa ollut koskaan. Näin työelämässä ollessa illat kuitenkin ovat useimmiten oikeasti vapaita. Kovin helposti en vaihtaisi tätä arkea muuhun.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…