Siirry pääsisältöön

Sunnuntai-illan rauhaa


Viikonloppu oli täynnä kivaa tekemistä ja muuten vain puuhailua. On harjoiteltu enkun kokeeseen. On tarkastettu matematiikan läksyjä. On kinasteltu kotitöistä. On etsitty epätoivoisesti karkkipäivärahaa. On käyty retkeilemässä (voit lukea siitä täältä), on käyty leffassa (uusimman Onnelin ja Annelin myötä tuli jo vähän jouluinen olo, hui!). On istuttu säkkituoleissa ja kudottu (tää oli oikeasti hassu hetki. Kolme eri-ikäistä istui ja kutoi. Minä sukkaa, pienemmät kaulahuivejaan (voi kestää jokunen vuosi ennen kuin ne ovat valmiita). Noukittiin silmukoita, juteltiin pienistä ja suurista asioista. Joku totesi, että "isi ei varmaan usko tätä, kun tulee kotiin. Me ollaan ihan hiljaa ja rauhassa". ). On oltu väsyneitä ja on oltu hyperaktiivisia.

Joten sunnuntai-illan saapuessa olin enemmän kuin iloinen omasta ajasta. Harvinaista kyllä, talouden teinikään ei ollut kotosalla, joten olin ihan oikeasti itsekseni kotona. Kuusi tuntia aivan omaa aikaa. Kävin salilla. Venyttelin kotona kuunnellen Sibeliusta (se vaan kuuluu syksyyn). Tilailin valokuvia. Kudoin sukkaa ja katselin höpöhöpöohjelmia Areenasta. Join teetä ja söin suklaata. Fiilistelin.

Havaitsin, että on eri asia olla aivan yksin kotona kuin puuhastella itsekseen jonkun muun ollessa kotona. Nyt ei kukaan tullut kysymään mitään. Ei tarvinnut miettiä ketään muuta tai kenenkään muun tarpeita. Vaikka pesinkin pyykkiä, viikkasin lakanoita ja tiskasin astioita oli silti eilinen ilta ihan ikioma. En myöskään viettänyt iltaa somessa (oli kyllä yksi poikkeus, lähetin kuvia retkipäivästä muille siihen osallistuneille facebookin kautta) enkä pelannut mitään aivot narikkaan -peliä. Tuntui
h y v ä l t ä.

Niin ja sitten soitin pianoakin. Sitäkin harvemmin teen muiden ollessa kotona. Tai no vähän lapsosten kanssa. Mutta en mitenkään päivittäin. Havaitsin, että Aaronin punaista kirjaa olen soitellut yli kymmenen vuotta sitten ja edelleen ne kappaleet tulee jostain muistista. Ja edelleen osaan vain ja ainoastaan yhden pianokappaleen ulkoa. Sekin harjoiteltu 11 vuotta sitten...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…