Siirry pääsisältöön

Tallinna: Oma asi


Viikonloppuna suuntasimme pienellä porukalla viettämään minilomaa. Söimme paljon ja vielä vähän päälle, vaihdoimme kuulumisia ja shoppailimme. Reissun ei ollut tarkoitus olla shoppailureissu, mutta yllättäen kaikki tekivät enemmän tai vähemmän hankintoja.

Itselläni oli lista asioista, mitä tarvitsen ja yritin pysyttäytyä tässä listassa. Listalta löytyivätkin (jälleen yhdet) mustat housut ja pari t-paitaa. Ensimmäisen päivän shoppailut olivatkin siinä. Sunnuntaina hotellilta pois lähtiessä kirjaimellisesti törmäsimme pieneen söpöön punaiseen taloon (hyvä kysymys on, että kuinka en ole tätä aiemmin huomannut), jossa sijaitsi Oma asi -käsityöläiskauppa.

Tämä pieni punainen talo on rakennettu 1600-luvulla ja on myyjän mukaan pienin muurin sisällä olevista taloista. Talo oli ihastuttava ulkoa, mutta niin olivat myös tavarat sisällä. Loppujen lopuksi päädyin ostamaan Joikin kosmetiikkaa, heijastimet sekä muutamat korvikset. Huom. olisin voinut ostaa täältä vielä monta muutakin asiaa, mutta sain sentään vähän hillittyä itseäni... 
 Oma asi myy nimenomaan virolaisia tuotteita ja samoja tuotteita on muutamassa muussakin Tallinnassa sijaitsevassa käsityöläiskaupassa.

Kommentit

  1. Se on munkin suosikki Tallinnan kaupoista. :) Voisin joka kerta ostaa sieltä vaikka mitä. Pitää aina vähän hillitä mielihaluja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon löytänyt monta muuta pientä ihastuttavaa kauppaa, joista joka kerta lähtee jotain pientä mukaan. Tämä oli kyllä ehkä kuitenkin kaikista söpöin.

      Poista
  2. Tuttu liike! Viimeeksi lähti mukaan vaikka mitä ihanaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ihmettele ollenkaan :). Mua vieläkin hämmästyttää se, etten oo mennyt tästä aiemmin ohi. Muistan joskus 13 vuotta sitten käyneeni viereisessä kahvilassa, mutta sen jälkeen en oo tainnut kyseistä katua pitkin taivaltaa. Mikään muu ei voi selittää sitä, että olen skipannut tän kaupan aiemmin.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…