Siirry pääsisältöön

Sunnuntaina

Sunnuntaifiilis. Talo on hiljainen. Yksi on treeneissä, yksi matsissa, yksi kaverilla, yksi museossa ja yksi kuskailemassa kahta ensimmäistä. Oma rauha.

Jalassa villasukka, kantapään alla kylmäpussi, vieressä teekuppi. Sain NYCin reissulla ilmeisesti jonkin sortin rasitusvamman kantapäähän (liiallisesta kävelystä). Nyt töiden alettua tämä vamma on aktivoitunut uudestaan, merkittävästi. Töissä kovalla lattialla kävely ei ilmeisesti ole tehnyt oikein hyvää. Kokeilen vielä viikon omahoitoa ja sitten pitänee mennä lääkäriin. Tällä hetkellä hoitona on venyttely, kylmäpussin käyttö, lepo (vaikeinta...) ja sellaisten kenkien käyttö, jossa kantapää voi hyvin. Viimeinen on ollut haaste, koska missään kengissä kantapää ei oikein tuntunut nauttivan olostaan... Eilen kuitenkin löytyi sitten ne parhaat kengät: korkkarit. Niin, k o r k k a r i t. Olin etukäteen varma, että korkkarit ois huonoin mahdollinen ratkaisu, mutta eilen selvisikin, että asiahan on päinvastoin. Kantapää suorastaan nautti korkkareista (päkiät kyllä yrittivät esittää vastalauseita, mutta niitä ei kuunneltu). 

Oltiin eilen ihastuttavaakin ihastuttavammissa häissä (ja siellä oli niin ihastuttava tunnelmavalaistus, ettei kännykän kamera oikein pysynyt mukana). Kipitin siis menemään korkkareilla paljon. Tanssin muun muassa pari tuntia pois tiehensä. Huomenna pitää kokeilla työpäivääkin korkkareilla. Hei hei tennarit, tervetuloa korkkarit. Kai.

Nyt jatkan sunnuntain fiilistelyä ja voimien keräämistä työviikkoon. ...ja pesen pyykkiä...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…