Siirry pääsisältöön

Iltaretkellä Seurasaaressa

Seurasaari on ollut tämän pariskunnan juttu tänä syksynä. Pokémonithan meidät sinne alunperin saivat, mutta jokin tässä ihastuttavassa saaressa vetää puoleensa ilman Pokémonejakin. Ja erittäin hyvä kysymys on, kuinka en aiemmin ole tajunnut suunnata oikeasti retkeilemään Seurasaareen... No, tänä syksynä asia on kyllä korjattu.


Eräs arki-ilta suuntasimme viettämään treffi-iltaa Seurasaareen. Makkarapaketti pakattiin mukaan ja matkalla haettiin kaupasta vielä Omar-munkkeja (termari unohtui kotiin, joten kaakaot jäivät tällä kertaa väliin). Talvi oli ehtinyt saapua Helsinkiin ennen tätä retkeä, joten matkaan suunnattiinkin untuvatakit päällä. Toppahousutkaan eivät olisi olleet pahitteeksi. Onneksi olimme sentään tajunneet vetäistä tuulihousut farkkujen päälle, muuten ois voinut jäädä retki aika lyhyeksi.

Ihastelimme merinäköaloja ja tummuvaa iltaa (ja otettiin me pari Pokémoniakin kiinni siinä sivussa). Reippailimme vähän kävellen ja lopulta jäimme evästauolle nuotipaikalle (tai mikä sen virallinen nimi onkaan). Virittelimme tulen, paistoimme makkarat. Höpötimme niitä näitä. Ja jälkkäriksi ne maailman parhaat omar-munkit (onneksi joku tajusi keksiä tämän herkun).

Tässä välissä ehti tullakin sitten aivan pimeä. Tuntui, että kello olisi ties mitä. No, oli se jo 18.00... (pääsimme lähtemään töistä tänään kohtuullisen ajoissa, ei sentään tunnissa juostu saarta ees taas). Pimeällä kuvittelee kellon olevan aivan muuta.

Tällä kertaa kuvasin muuten vain rantamaisemia, mikä on aika erikoista. Seurasaaren historialliset (muualta siirretyt) rakennukset nimittäin kiehtovat mielettömästi. Tähän asti olen tyytynyt ihailemaan niitä silmillä, seuraavalla kerralla voisi katsella linssinkin läpi.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…