Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2019.

Il bucatino -ravintola

Hyvät italiaiset ravintolat ovat Helsingissä harvassa (toki vain oma mielipiteeni), mutta kun sellaiseen törmään, niin se onkin sitten todella hyvä. Il Bucatino (Tehtaankatu 38) on juurikin tällainen loistava peri-italialainen pieni ravintola, jonka ruoka oli herkullista.

Ravintola on aika pieni yhtenäinen tila (asiakaspaikkoja noin 40), jonka tiiviys lisää italialaista tunnelmaa.  Me ruokailimme pariskuntana, mutta samaan aikaan ravintolassa oli syömässä myös perheitä ja kaveriporukoita.
Il bucatino on trattoria, jonka on perustanut kolme italialaista miestä. Ainakin meille jäi sellainen olo, että herrat edelleen itse työskentelevät ravintolassa. Henkilökunta oli suurimmaksi osaksi italiaista, mutta suomen kieli sujui tarjoilijoilta hyvin. Ja palveluhan oli todella hyvää. Niin hyvää, että kun lähtiessämme unohdin reppuni tuolin alle, niin ravintolasta soitettiin jo muutaman minuutin päästä H:lle (jonka nimellä pöytävaraus oli), että onkohan meillä jäänyt tavaroita... Ihailtavaa toimi…

Ihana, valkoinen lumi

Töiden alkamisen jälkeen on kiire hiipinyt taas normaaliin päivärytmiin. Töissä on kiirettä ja vapaa-ajallakin on tuntunut olevan menoja menojen perään. Kiireestä johtuen olikin ihanaa, kun satoi lunta. Kunnolla ihanaa valkoista pakkaslunta.

Iltasella voi katsella ikkunasta katuvalon loisteessa kimmeltävää lumihankea (näkyy muuten juuri sopivasti sohvalla istuessa). Valo tulee juuri sopivassa kulmassa, jotta lumikiteet suorastaan säihkyvät. Päivisin valoisuuden määrä on lisääntynyt huomattavasti ihan lumen ansiosta. Ja toki pakkaspäivien ansioista myös aurinko on pilkahdellut paljon.
Alkuviikosta bussipysäkillä keskityin lähinnä hengittämiseen, auringon valoon kasvoilla ja lumiseen maisemaan. Hetkessä rentoutumista. Tänään ihastelin lumisia puita ja niiden luomia käytäviä.
Aamuisin kuuntelen pakkaslumen narinaa kenkien alla; aivan kuin lapsuudessa. Iltaisin katselen parvekkeelta lumista metsää, jota kuu hieman valaisee.

Talveen kuuluu myös vilttiin käpertyminen, teen nauttiminen ja hy…

Mifupizza

Olemme olleet nyt vajaan vuoden ostamatta jauhelihaa. Lapsiperheruokia tehdessä jauhelihattomuus (emme osta siis naudanlihaa, muita jauhelihoja emme käyttäneet aiemminkaan) aiheutti aluksi ongelmia. Nyt jauhelihan korvaajia on jo kuitenkin useampia. Härkis sujahtaa useimmiten makaronilaatikkoon, soijarouheesta tehdään tomaattipohjainen kastike pastalle, nyhtökauraa käytetään milloin mihinkin jne. Nyt viimeisimpänä tähän talouteen on astellut mifu*.
Toistaiseksi parhaaksi käyttökohteeksi mifulle on osoittautunut mifupizza, joka on lapsuuden jauhelihapizza uudistettuna. Lapsuudessani kotona tehty pizza oli aina paksupohjainen, joten niin tämäkin (vaikka muuten teemmekin yleensä ohutpohjaisia pizzoja pizzakiven päällä).

Pohja:
3 dl lämpöistä vettä (hieman kättä lämpimämpää)
4 rkl oliiviöljyä
½ pkt tuorehiivaa (tai vastaava määrä kuivahiivaa)
1 tl suolaa
7 dl vehnäjauhoja

Laita kulhoon vesi ja öljy. Sekoita joukkoon hiiva (itse käytän tähän vaiheeseen vispilää). Lisää suola sekä vehnäjauhot. …

Bujo 2019

Kolmas vuosi bujoilua alkoi. Edelleenkään en usko aivan heti lopettavanikaan. Sen lisäksi, että meidän sekamelskaperheen menot pysyvät suunnilleen hallinnassa (olemme myös käytännössä lopettaneet seinäkalenterin käytön kokonaan), antaa se myös itselleni omaa aikaa. Sellaista aikaa, jolloin istun ja teen jotain juttua ajatuksella. Toki välillä kuukaudet syntyvät kiireellä ja bujo toimii lähinnä pikaisena merkkaamisalustana. Useimmiten ehdin kuitenkin ottaa bujon avulla aikaa itselleni. Saatan esimerkiksi suunnitella illan aikataulun niin, että menen ennen liikuntahetkeä kahvilaan juomaan teetä ja väkertämään bujoa. Rentouttavaa.
Viime vuonna yritin ahkerasti seurata päivän mielialaa. Loppujen lopuksi alkoi jäädä päiviä välistä, sitten viikkoja ja lopulta kuukausia... Ei toiminut. Ideana ihan järkevä, mutta käytännössä itselläni päivät ovat useimmiten ihan peruskivoja. Lisäksi jos päivässä sattui olemaan negatiivisempia tunteita, niin yleisfiilis oli kuitenkin peruspositiivinen. Ei sii…

Mäenlaskuretki Malminkartanon jätemäelle

Loman loppu jo lähenee ja viimeisten lomapäivien kunniaksi suuntasin tänään kahden alamittaisen kanssa mäenlaskuun. Kohteena oli tänä vuonna lähistöllä sijaitseva Malminkartanon jätemäki.
Sää ei ollut paras mahdollinen, mutta oikein oivallinen pulkalla laskemiseen. Tällä kertaa kylmä ei vaivannut ketään, päinvastoin. Kaksi kertaa portaat ylös kävi kuntoilusta. Mutta mäkikin oli kivan pitkä.  Tuuli oli puhaltanut lähes kaiken lumen pois lasku-uralta, joten tänään lasktettiin jäällä. Pilvi peitti lähes koko mäen, niinpä näkymät eivät kovin päätä huimanneet.  Alhaalta löytyy myös pari pienempää mäkeä, joita alamittaiset jaksoivat testailla vielä isojen laskujenkin jälkeen. Kunnon retkeen kuuluu toki eväät. Pulkissa istuen joimme kuumaa mehua ja söimme joululta jääneitä pipareita.

Toisen alamittaisen sanoin: "Se oli hyvä retki se."

Iltapäivätee Porvoossa

Näin vuoden aluksi palaan vielä hieman viime vuoteen. Yksi nimittäin viime vuoden herkullisimpia uusia juttuja oli Teehelmen iltapäivätee Porvoossa. Suunnilleen vuoden ehdin tästä iltapäiväteestä haaveilla ennen kuin marraskuussa Kumpupilven kanssa nautimme ensin Porvoon joulutunnelmasta ja tämän jälkeen Teehelmestä. Teehelmessä kiipesimme ihanat vanhat portaat yläkerran salonkiin. Alakerrassa toimii kahvila, jonne voi piipahtaa milloin vain. Iltapäivätee vaatii sen sijaan hieman suunnittelua.
Teehelmi toimii talossa, joka on jo yli kaksisataa vuotta vanha. Sisustus ja tunnelma kunnioittaa talon ikää ja henkeä. Alakerran sistusuksestakin pidin, mutta salonki oli kyllä vertaansa vailla.
Tästä iltapäiväteestä tuli hienostunut olo. Kartanomainen tunnelma ja kaikki tarjottavat oli priimaa. Alkukuohuvien jälkeen siirryimme teen pariin ja myös iltapäiväteeherkut saapuivat pian. Kerrostarjotin oli täynnä herkkuja.
Makumaailmat olivat hyviä. Todella hyviä. Herkut oli tehty selkeästi harkiten. …