Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2018.

Joulukuun perinne

Jossakin vaiheessa joulukuuta se tapahtuu. Nousen ylös ennen muita. Hiivin alakertaan (etteivät muut heräisi, koska a) muut tarvitsevat unta b) itse tarvitsen omaa aikaa), keitän teetä. Teekupin kanssa istun sohvalla ja katselen ulos hämärään. Taivas vaalenee pikku hiljaa. On joulufiilis.
Jouluvalot ovat ainoa valonlähde sisällä. Hyvinä vuosina ulkona on lunta, useimmiten ei. Tässä vaiheessa joulu yleensä hiipii sisälle. Ja tätä se joulu parhaimmillaan itselleni onkin. Ei kiirettä, ei stressiä. Joululaulut luovat omaa tunnelmaansa, mutta tällaisena aamuna en kaipaa edes niitä. Kaikki kuvat ovat hieman tärähtäneitä. Minkäs teet, sitä aamun hämärä ja silmien siristely tekee. Keittiössä on vielä pienimuotoinen kaaos edellisen illan jäljiltä.
Ruokapöydällä tuoksuu hyasintti. Se jouluperinne, joka on ollut mukanani lapsesta asti. Hyasintin tuoksu on se the joulutuoksu. Sukulaisglögeillä saimme tuliaisiksi myös jouluruusun, joka istuu kuin nenä päähän sohvapöydällemme.
Tänään teekupin kaver…

Suolaiset joulutortut

Tämän joulun alla on löytynyt useampia uusia leivonnaisreseptejä. Yksi näistä on suolaiset joulutortut, joiden ohje mukailee Valion reseptiä. Näitä on näppärä tehdä vieraille, eivät vaadi nimittäin mitään suurta valmistelua. Tämän vuoden sukulaisglögeillä (nimi voisi olla myös vanhusglögit, jokainen vieras on nimittäin näillä vuosittaisilla kekkereillä yli 70-vuotias) nämä pääsivät pöytään.

Suolaiset joulutortut
500g voitaikinalevyjä 1 kananmuna hieman seesaminsiemeniä 1 pkt ilmakuivattua kinkkua 1 pieni persimon n. 100g aurajuustoa
Ota voitaikinalevyt sulamaan pakkauksen ohjeen mukaan. Puolita levyt ja tee neliöiden kulmiin pienet viillot. Taittele levyt tähtitorttumaisesti (nostele joka toinen kulma keskelle) ja nipistä keskellä tiukasti yhteen, jotta torttumainen muoto säilyy uunissakin.
Voitele tortut kananmunalla ja ripottele päälle seesaminsiemeniä.  Revi ilmakuivatusta kinkusta paloja torttujen keskiosan päälle, lisää muutama nokare aurajuustoa sekä persimonin paloja.
Paista 225…

Glögi-illan vaalea glögi

Tänä vuona vietimme glögijuhlia jo neljättä kertaa, tällä kertaa tosin uudessa osoitteessa. Vieraslista on vuosien mittaan vaihdellut suuresti ja ajankohtakin on hyppinyt ympäri joulukuuta. Tänä vuonna glögiä keiteltiin jo joulukuun alussa.
Joinakin vuosina on glögi-iltoihin kuulunut jotain ohjelmaakin (mm. pakohuonepeli: Pako lastenhuoneesta), mutta tänä vuonna pääpaino oli ihan vain glögissä ja seurustelussa. Ja lisäksi oli ihan pienen pieni musavisa (joukkueittain vieraiden tehtävä oli arvata, mikä kappale on kyseessä pelkän alkusoiton perusteella).

Glögikattilat höyrysivät hellalla ja vieraat tulivat ja menivät. Glögeinä tarjoiltiin sekä tummaa että vaaleaa. Tumma oli ihan kaupan purkista, mutta vaalean keittelimme itse.
Vaalea glögi
Glögipohja:
tilkka vettä 2 dl sokeria 1l omenamehua 2-3 kanelitankoa maun mukaan neilikkaa(kuivattuna) maun mukaan tähtianista(kuivattuna) Laita kattilaan pieni tilkka vettä ja  sokeri. Kiehautetaan nin, että sokeri liukenee. Lisää omenamehu, kanelita…

Miniloma Tukholmassa

Muutama viikko sitten perjantaina alkoi lomavarvasta jo hieman kutkuttamaan. Aamupäivän 4 oppituntia menivät aika näppärästi. Ei ongelmia ja ihanaa keskittynyttä opiskelua. Hankalatkin asiat upposivat oppilaisiin. Puolilta päivin hurautin tuomaan auton kotiin ja ehdin istua sohvalla ja hymyillä tulevalle minilomalle. Sää ei mitenkään näyttänyt hehkeältä, mutta onneksi se ei haittaa mitenkään minilomakohteessa.
Miniloma tosissaan oli nimittäin miniloma. Risteily Tukholmaan.... Ei siis mitään isoa eikä ihmeellistä. Mutta tässä vajaan 6 vuoden parisuhteessa tämä oli a) ensimmäinen yön yli kestävä risteily yhdessä b)selkeä (yli 12 tuntia kestävä) irtiotto arjesta kahdestaan. Tälle syksylle sitä olikin jo kaivattu.

Ristely toi univelan lisäksi yllättävän hyvät ravintolakokemukset, ihanan pakkaskävelyn (Helsingistä lähtiessä satoi kaikkea ikävää, Ruotsin puolella aurinko paistoi) Tukholmassa sekä ihan vain olemista. Energiaa, energiaa. Sieltä sitä tuli.

Mutta ne ravintolat. Yllättävän hyviä…

Joulukuu, joko??

Ensimmäinen päivä joulukuuta heräsin perheen voimistelijan kanssa aikaisin. Pakkasaamussa saatoin voimistelijan esiintymispaikalle ja hipsin takaisin kotiin. Makkarin nojatuolissa teetä nauttiessa oli jälleen kerran ihana nauttia talon hiljaisuudesta. H:n kanssa avattiin joulukalenteri vielä muiden nukkuessa. Oli kiva fiilistellä aamua ja joulukuuta. Ja siitä se normikiire sitten lähtikin. Mutta onneksi aina välillä ehtii pysähtyäkin.
Jälleen kerran joulukuu pääsi yllättämään. Ihan vasta oli elokuu ja syyskuu ja syyloma ja ja ja... Ja nyt kohta ollaa jo joululomalla. Ja sitä ennen ehtii tapahtua vielä paljon. Hyvässä.

Tänä viikonloppuna on otettu joulua vastaan urakalla. Lasten kanssa leivottiin (ja koristeltiin; yhdessä todettiin, että itse tehty pikeeri toimii hirveän paljon paremmin kuin kaupan) pipareita. Joulukalentereita on avattu ja syöty paljastuvia yllätyksiä ilolla + kauhulla... Lasten kalenterista tulee kasa jelly beanseja. Osa niistä on hyviä ja osa aika paljon pahempia..…

Fleksaajan viikonloppu (ilmanstonmuutokseen vaikuttaminen osa 2)

Fleksaaja, niin siis mikä???
Tässähän ei siis kyse ole venymisestä tai taivuttamisesta. Toki venyttely tekisi allekirjoittaneelle erittäin hyvää, mutta nyt kyseessä on siis ruokavalio. Fleksauksessa (fleksitarismissa) on kyse kirjaimellisesti ruokavalion venyttämisessä kasvisten suuntaan. Ja oikea termi saattaa olla myös fleksitaristi, ken tietää...

Meidän taloudessa fleksausta on harrastettu jo useat vuodet. Ruokavalio on venynyt koko ajan enemmän ja enemmän kasvisten suuntaan. Erilaisten kasviperäisten proteiinivalmisteiden lisääntyessä on tämä käynyt koko ajan helpommaksi ja helpommaksi.

Ilmastonmuutoksen takia lopetimme myös tässä taloudessa naudanlihan syömisen viime keväänä. Tässäkään emme kuitenkaan ole ehdottomia. Me emme itse osta naudanlihaa, eikä sitä meillä kotona meidän aloitteesta valmisteta. Vieraana ollessa emme kuitenkaan tee minkään tason numeroa omasta naudattomuudestamme vaan syömme sitä, mitä tarjotaan. Kesäjuhlilla syömme lihahampurilaisia siinä missä muutkin ja …

Asumisneliöiden vähentäminen

Muutimme kesällä uuteen kotiin ja vähensimme samalla reilut 100 neliömetriä asumispinta-alaa. Tämä päätös muuttaa pienempään oli osittain ilmastokysymys, mutta paljon myös muuta. Edellisen kodin teimme tietoisesti eteenpäin myytäväksi ja emme itse olleet niinkään mukana suunnittelussa. Asuimme talossa 3 vuotta, jonka jälkeen se myytiin eteenpäin. Oli siis loogista muuttaa seuraavaan asuntoon. Oli myös loogista muuttaa hieman pienempää, koska emme todellakaan tarvitse 170 neliötä. Yli 50% ajasta meitä nimittäin asustelee tässä taloudessa 2 henkeä. Osan ajasta meitä sitten onkin 5 henkeä.

Muuton lähestyessä teimme suurta karsintaa tavaroista. Edellisessä kodissa oli asumisneliöiden lisäksi vielä kylmä ullakko sekä autotalli, joten tavaraa oli huomaamatta varastoitunut paljon.... Kuskasimme tavaraa kirppiksille, hyväntekeväisyyteen sekä lahjoitimme tuttaville. Myimme yhden sängyn, tv-tason, kirjahyllyjä, pöytiä jne. Hieman pelotti mahtuvatko loput tavarat uuteen kotiin.

Ja mahtuivathan n…

Kolmon3n ja Inari

Syömässä ystävien kera, peräkkäisinä iltoina. Kukkaro kiitti (eli ei), mutta niin mielikin (tässä ei ironiaa). Ystäviä saman pöydän ääressä. Toisessa 3 ihmistä kolmelta eri vuosikymmeneltä (syntymävuoden perusteella, ei sentään harrastettu aikamatkailua), toisessa 16 ihmistä myöskin kolmelta eri vuosikymmeneltä. Ensimmäisenä iltana olin keskimmäiseltä, toisena lähimmältä vuosikymmeneltä.
Kumpikin ruokailu meni nappiin. Hyvää ruokaa, hyvin yhteen sopivia viinejä, hyvää palvelua. Ravintoloissa oli yhteistä pieni intiimi tila ja puhuvat tarjoilijat (pidän siitä, että kerrotaan mitä syön ja juon). Inarissa ruoka oli Aasian suuntaan viettävä, Kolmos3ssa taas oltiin kotimaisten asioiden äärellä. Ruoka vei kummassakin kielen mennessään. Inarissa kännykän kamera ei ollut ystäväni, joten sieltä jäivät kuvat saamatta. Nämä herkullistakin herkullisemmat annokset ovat siis Kolmos3n.
Kummankin aterian päätteeksi päätettiin myös jatkaa iltaa. Ja niin vain kolmella eri vuosikymmenellä synty…

Kymppisynttärit koiranoksennuskakulla

...niin, että millä? Kakulla, joka ulkonäön perusteella yhteistuumin ristittiin koiranoksennuskakuksi. Ja siltähän se siis juurikin näytti. Mutta ei se mitään, teemana oli Halloween, joten koiranoksennuskakku sopi teemaan kuin nenä päähän.
Aamulla kakkua leipoessa iski mieleen uhkakuva kakun ulkonäöstä. Jos, tuota kakku on littana kuin mikä (ok, vuoka oli ehkä hieman liian iso halkaisijaltaan) ja sen päälle ripotellaan vaahtokarkkeja ja valkosuklaata ennen uuniin menoa, niin eihän siitä voi seurata mitään kovin nättiä... Mutta hei, se oli hyvää. Yltiömakeaa, mutta hyvää. Ei kuitenkaan niin hyvää, että tekisimme sitä uudestaan. Tosin itse 10-vuotias ihastui makeuteen sen verran, että ilmoitti tekevänsä kakkua toistekin. Hmm...

Tänä vuonna Halloween olikin poikkeuksellisen paljon esillä meidän perhesekamelskassa. Osa Halloween-discoili, osa sotki itsensä tekoverellä ennen töihin menoa (naamoista tuli oikeasti ihan hienot). Lisäksi teemaan sopivasti pelattiin pakohuonelautapeliä (taas) j…

Perjantaifiiliksiä

Perjantaina ehdin töistä kotiin valoisana aikana. Pyykkikoneen laulaessa taustalla ja juuri katsotun 13 reasons to why:n toinen kausi vielä mielessä oli hyvä istua sohvalla. Miettiä, kuinka hyvin asiat on. Katsella ikkunoista näkyvää metsää ja tutkailla onko taivaalta alas tuleva tavara vettä vai räntää. (Oli muuten vettä, mutta onneksi tänään tuli jo luntakin)
Todeta, että elämä on aika hyvää näin. Tuolin selkänojalla ihana Alpan neuletakki, joka lämmittää kevyttoppatakin alla juuri sopivasti. Keittiön tasolla purkitettavana kasa kuivattuja suppiksia (tulivat ystävältä) ja pöydällä jo viikon hengissä pysyneet leikkokukat.

Oli mukava fiilistellä työviikkoa. Tajuta, että kaikista hämmentävistä viikon kommervenkeistä huolimatta, työviikko oli hyvä. Oppilasryhmien kanssa on mukavaa ja teinit ovat teiniydestään huolimatta ihanan fiksuja ja filmaattisia (ainakin useimmat ja useimmiten). Työkaverit ovat mukavia. Ilmapiiri on rento. Mielettömän tärkeitä asioita, joita osaa nykyään arvostaa. …

Ilmastonmuutokseen vaikuttaminen osa 1

Meidän taloudessa kukaan ei onneksi ole koskaan epäillyt (eikä ole tainnut saada mahdollisuuttakaan alamittaisten kohdalla) ilmastonmuutoksen todenperäisyyttä. Meillä se on ollut vakiintunut osa kodissa käydyistä keskusteluista jo useamman vuoden. Totta kai nyt viimeisimmäin IPCC:n raportin myötä ilmastonmuutos on ollut läsnä vielä enemmän. Olemme pyrkineet monilla tavoilla vähentämään omalta osaltamme päästöjä. Tosin aivan liian vähän teemme edelleen, vaikka paljon teemmekin. Tällä hetkellä Sitran elämäntapatestin mukaan hiilijalanjälkeni on ilman hirmuista lentomatkaa Singaporeen n. 4000 kiloa (+ tämän kaukolennon myötä hiilijalanjälki nousee jäätäviin lukemiin). Ja tätäkin pitäisi vielä pyrkiä leikkaamaan.

Yksi tärkeimmistä tavoista vaikuttaa ilmastonmuutokseen on taloudessamme asioista puhuminen. Alamittaiset ovat saaneet ilmastonmuutoksesta vähintäänkin niin paljon tietoa kuin ovat halunneet. Käytännössä enemmänkin. Oikeastaan ei ole yhtään päivää, jolloin jonkun alamittaisen kan…

Pakohuoneet lautapeleinä

Viime aikoina meitä ovat viihdyttäneet pakohuonelautapelit. Näitä on pelattu niin lasten kanssa kuin aikuisten ystävienkin kesken. Idena peleissä on sama kuin oikeissakin pakohuonepeleissä. Yritetään päästä ulos jostakin. Tosin kaikki tapahtuu korttien tai muiden (yleensä) paperisten pelivälineiden avulla.
Suomeksi on olemassa ainakin Escape the Room: Arvoitus tähtitietelijän kartanossa. Tässä pelissä availlaan kierjekuoria ja selvitellään erinäisiä arvoituksia. Tämän pelasimme lasten kanssa ja toimi todella hyvin. Peli oli sopivan helppo siihen, että lapset saivat olla pääpelaajina. Me aikuiset sitten autettiin pulmatilanteissa. Tässä pelissä tarvitsee itse pelin lisäksi vain ajastimen.

Englanniksi pakopelejä löytyykin sitten enemmän. Olemme pelailleen nyt kaksi UnLock!-peliä, joissa jokaisessa on aina kolme hieman eri vaikeusasteista peliä. Nämä perustuvat kokonaan numeroituihin kortteihin, joita saa pelin edetessä avata. Näissä onkin sitten jo huomattavasti enemmän haasteita. Last…

Elämän laatua parantavia valintoja osa 2: kirjat

Olen lukenut lähes aina paljon. Käytännössä heti, kun opin lukemaan, olin erottamaton kirjoista. Lapsena ykkösvaihtoehto oli lukea kirjaa, kakkosvaihtoehto taas elellä jonkin kirjan mielikuvitusmaailmassa (Pieni talo preerialla oli aika pop, samoin erilaiset heppakirjat sekä sisäoppilaitoskirjat). Toki sanottakoon tähän väliin, että harrastin myös paljon muuta. Fiksut vanhemmat aikalailla antoivat ymmärtää, että muitakin harrastuksia oli pakko olla. Kävinkin siis erilaisilla soittotunneilla, kuviskerhossa, partiossa ja jossakin liikunnallisessakin harrastuksessa. Useimmat näistä samoina vuosina. Ja joka kerta myös itse siirsin itseni harrastuspaikkaan (mikä olikin helppoa, koska kauimmillaan harrastus oli 1 km päässä kotoa).Siis paljon aikaa sekä ulkona että muiden ihmisten parissa.
Jo lapsena valitsin kirjan mieluummin kuin tv:n ja näin on ollut myös nyt viime aikoina. Vähemmän tv:tä, padia sekä puhelinta, enemmän kirjoja. Tällä on ollut selkeä vaikutus omaan hyvinvointiini. Voin tod…

Juotko tarpeeksi vettä?

Olen tänä syksynä kiinnittänyt monin tavoin huomiota omaani (ja kehoni) hyvinvointiin. Yksi tarkastelun kohteistani on ollut nesteytys. Juonko tarpeeksi vettä. Olen tätä seuraillut jo pidemmän aikaa, mutta tänä syksynä ystäväni esitteli aivan loistavan appin, jolla voi seurata omaa vedenjuontiaan. Appi on Plant Nanny, ja se löytyy niin iphonelle kuin androidillekin. Ensimmäisellä kerralla appiin määritellään paljonko vettä pitäisi juoda. Plant Nanny ehdottaa erilaisia aktiivisuustasoja, joista itse valitsin aktiivisimman (liikun päivän aikana kuitenkin kohtuullisen paljon töissä sekä vapaa-ajalla). Alussa määritellään myös oman vesilasin koko. Niitä voi valita myös useamman. Lisäksi voi valita itselleen sopivan kasvin.
Tämän jälkeen aloitetaan sitten kasvin kasteleminen. Plant Nanny kertoo, kuinka monta lasia vettä sinun pitäisi juoda ja aina kun merkitset lasin, se laskee, kuinka paljon vielä pitäisi juoda. Jokaisella kasvilla on lmeisesti neljä tasoa (olen tutustunut vasta kolmeen …

Pientä alkupalaa: avokadotäytteiset kirsikkatomaatit

Nämä alkupalat ihastuttivat yksinkertaisuudellaan ja sillä, että ne olivat vielä hyviäkin. Etukäteisajatuksista huolimatta näpertelyä ei tarvinnut edes ihan hirveästi.
Siispä
Avokadotäytteiset kirsikkatomaatit
n. 15 kirsikkatomaattia
1 kypsä avokado
1 pieni valkosipulin kynsi
2 tl limemehua
ripaus suolaa
n. 15 basilikanlehteä tuoreena

Leikkaa kirsikkatomaateista hattu (eli se, mistä on riippunut oksassa) irti. Säästä hatut. Koverra terävällä veitsellä + pikkulusikalla tomaateista pois siemenet kiinnikkeineen. Jäljelle pitäisi siis jäädä tomaattikuppi. Anna tomaattien olla hetken ylösalaisin, jotta neste valuu mahdollisimman hyvin pois.

Halkaise avokado, koverra hedelmäliha kulhoon ja soseuta se esim. haarukalla. Kuori ja hienonna valkosipulinkynsi ja lisää. Mausta suolalla + limemehulla.
Lusikoi avokadotahna tomaattien sisään. Jos valmistat tomaatit etukäteen, nosta ne tässä vaiheessa jääkaappiin (hatut myös) esim. kulhossa. Juuri ennen tarjoilua lävistä basilikanlehti sekä tomaattiha…

Menovinkki: Reflektor Kivinokassa

Jos satut olemaan tekemistä vailla tänään tai huomenna iltasella, niin suuntaa ihmeessä Kívinokkaan. Tämän viikonlopun siellä on nimittäin valofestivaali Reflektor. Idealtaan samanlainen kuin Lux (kirjoitin siitä tammikuussa täällä), mutta pienempi ja rauhallisempi.
Kivinokka on ylipäätänsä oma pieni maailma (sinne kannattaa mennä valoisanakin aikana joskus kävelylle). Lähes metron varressa, mutta silti erillään. Meren ympäröimä, metsäinen nokka. Reflektor tuo kivinokkaan oman salaperäisen maailmansa. Metsässä on pimeää (katuvalot ovat himmennettyjä ja kaikkialla niitä ei ole ollenkaan), joten valotaideteokset pääsevät hienosti esiin. Ihmisiä oli eilen illalla paljon, mutta ruuhkan tai tungoksen tuntua ei ollut (toisin kuin Luxissa usein). Toki teokset ovat myös pienempiä eivätkä niinkään suuria spektaakkeleja. Se, mikä Reflektorissa oli myös hienoa, oli hiljaisuus. Ei kuulunut liikenteen ääntä ja metsän oma humina pääsi ääneen. Tuli kiva olo.
Vietimme ystäväpariskunnan kanssa Kivino…

Vahva suositus: Amos Rex

Tällä viikolla koitti se päivä, kun suuntasin museointiystäväni J:n kanssa jonottamaan Amos Rexiin. Olin laskeskellut, että keskellä arkipäivää emme joutuisi hirveästi jonottamaan. No, ihan niin hyvä tilanne ei kuitenkaan ollut. Tuli siis ensimmäinen kerta, kun jonotin Suomessa museoon. Jono oli suhteellisen pitkä, mutta eteni myös onneksi nopeasti. Ja sisällä se väkimäärä lähes hävisi. Tilat ovat isoja, joten tungoksessa emme kokeneet olevamme.

Amos Rex oli jo tilana vaikuttava. Katto oli korkealla ja katossakin oli sopivia katseenvangitsijoita. Viimeistelty vaikutelma. Tässä museossa pidin lähes kaikesta. Henkilökuntaa oli sopivasti ja he erottuivat kiiltävine takkeineen.  Tämän hetken vaihtuvana näyttelynä Amos Rexissä on Team Labin Massless, jossa teokset olivat interaktiivisia: kuvaa, ääntä ja tilaa yhdisteleviä. Näyttelystä löytyi mm huone, jossa vesi virtasi seinissä ja katoissa. Vaikuttavaa.
Videoteos, jossa seinällä lentelivät varikset ja kukat oli hypnoottinen. Oli kiva ihan…