Siirry pääsisältöön

Tekstit

Elämää koirallisena

Olemme eläneet koirallista elämää noin 5 kuukautta. Etukäteen mietitytti ajan riittäminen ja se, kuinka joku on koiran kanssa tarpeeksi kotona. Entä miten onnistuvat mahdolliset reissut. Onko jollakin tarpeeksi aikaa ja energiaa olla myös koiran kanssa.
No, tähän asti nuo yllä mainitut asiat eivät ole suuremmin aiheuttaneet huolta. Totta kai aikataulusäätöjä on pitänyt tehdä. Onneksi meitä on kuitenkin kaksi aikuista sekä vielä kolme alaikäistä osana päivistä. Pienillä värkkäyksillä ollaan saatu tähän asti hoidettua niin, ettei Papulla ole tullut yli 8 tunnin yksinolohetkiä. Nyt tosin jouluun asti on kerran viikossa haastepäivä. Mutta sekin onnistunee. Vaatii tosin osana viikoista venymistä yhdeltä alaikäiseltä, osana viikoista taas H huristelee hyppytuntien aikana Papun seuraksi ja joskus Papu menee päivähoitoon koirakaverin luo. Katsotaan olenko vielä joulun aikoihin sitä mieltä, että homma hoitui ilman suurempia säätöjä....

Joitakin karsimisia on pitänyt tehdä. Työkavereiden kanssa…
Uusimmat tekstit

Miniversio kaartin kutosesta

Joka ei tosin tapahtunut kaartin kaupunginosassa, eikä sisältänyt kuutta ravintolaa eikä liity mitenkään virallisen Kaartin6:n järjestäjiin.
Mutta tämä oli Kaartin6:n inspiroima itse järjestetty tapahtuma. Kävi nimittäin niin, että viimeksi tapasimme Kaartin6:lla aivan ihastuttavat ihmiset (aiemmin emme siis tunteneet keskenämme). Kesällä päätimme tavata uudestaan tämän kuusikon kanssa terassi-illan merkeissä, ja koska oli edelleen mielettömän hauskaa, niin päätimme kehittää itsellemme kivan illan. Niinpä yksi meistä (iso kiitos I:lle) varasi neljä ravintolaa noin tunniksi kerrallaan. Meille muille niin ravintolat kuin annoksetkin olivat yllätyksiä.
Ilta oli mielettömän onnistunut. Meillä oli niin hauskaa ja ruoka oli hyvää. Aloitimme alkumaljoilla + kasalla pieniä jaettavia ruokia Wernerissä. Herkullista. Werner oli meidän taloudelle täysin uusi paikka ja pääsi kokeilulistalle uudestaankin.
Seuraavaksi suuntasimme Raguun, jonka iki-ihanat leivät + levitteet olivat tälläkin kertaa tä…

Valkosuklainen raparperipiirakka

Tänä vuonna meidän kasvilavoissa ovat menestyneet lähes kaikki kasvit (ainoastaan punajuuret ja porkkanat jäivät miniversioiksi, koska kesäkurpitsat varjostivat ne täysin). Myös raparperia on tullut paljon. Kesän herkullisin raparperipiirakka oli versio, jossa piirakkaan lisättiin myös mansikoita. Nyt syksyn tultua maasta pukkaa raparperia edelleen, mutta mansikkakausi on jo auttamattomasti ohi. Siispä piti keksiä uusi resepti. Tämän reseptin olen muokannut omenapiirakasta, joten raparperin puuttuessa voit vaihtaa ne omeniin.
Pohja
150 g voita
150 g valkosuklaata
2 dl sokeria
0,5 dl kuohukermaa (tai maitoa)
4 kananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa

Päälle
n. 400 g raparperia paloina
0,75 dl fariinisokeria
0,5 dl kaurahiutaleita
50 g valkosuklaata paloina

Paloittele pohjan voi ja valkosuklaa ja sulata ne varovasti mikrossa. Sekoita kunnolla ja lisää sokeri sekä kerma. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Sekoita tällä välin kuivat aineet keskenään. …

Yötä Bengstkärissä

Loppukesästä olen ollut suorastaan luvattoman hiljaa. Papu-koiran kanssa puuhailu on vienyt yllättävän paljon aikaa (ainoastaan positiivisessa mielessä), mutta siitä myöhemmin. Nyt voi kuitenkin palata vielä hieman kesän tunnelmiin.

Kesäkuussa nimittäin vietimme iki-ihanalla porukalla reilun vuorokauden Bengstkärin majakalla. Reilu vuorokausi luodolla, jossa oli hiljaista ja rauhallista. R e n t o u t t a v a a.
Kirjan lueskelua kallion kolossa (silloin kun aurinko vielä paistoi), kävelyä luodolla, merilintujen bongailua. Kuntoiluosuus majakan torniin kiipeämisen yhteydessä. Saunomista. Nukkumista. Jutustelua. Ja syömistä.

Bengstkärin majakalla voi käydä päiväreissulla (esim. Kasnäsistä) tai sitten yöpyä (kuten me teimme) täysihoidossa. Ruoat (ja erityisesti pullat) olivat hyviä ja ruokailussakin oli oma tunnelmansa. Toki Bengstkär on reilun sadan vuoden aikana ottanut osumaa. Jatkosodan aikana osumaa tuli vähän enemmänkin, mutta siitä majakka on sitten kunnostettu. Kuitenkin kastumise…

Viikonloppu täynnä Turku-ravintoloita

Kesäkuussa vaihdoimme ystävien kanssa asuntoja pitkäksi viikonlopuksi (todella hauska idea, kannattaa kokeilla :)). Ystävämme asustivat lapsensa kanssa meidän kotona Helsingissä ja me sen sijaan majoituimme Papun kanssa heidän kotiinsa Turun kupeeseen.

Meidän viikonloppumme suurin agenda oli ruoka. Söimme hyvissä ravintoloissa jokainen kerta pitkä kaavan mukaan. Kolme ravintolaa ja kolme maistelumenua. Iso peukku tälle. Missä ravintoloissa sitten kävimme? Tässä lyhyesti:

1. Kaskis. Tähän todella suosittuun ravintolaan pitää pöytävaraus tehdä hyvissä ajoin. Me taisimme varata pöydän 3 kuukautta aiemmin ja ainut vapaa aika oli klo 16.00. Kaskis tarjoaa ainoastaan maistelumenuja (+ sopivia viinipaketteja). Valittavissa oli nelonen, vitonen tai kutonen. Me otimme kutosen + viinipaketit.
Ravintola onnistui lähes täydellisesti. Ruoka oli hyvää ja annokset nättejä. Palvelu toimi ja systeemi oli näppärästi tehostettu. Yhteen kattaukseen otettiin n.12 henkeä ja puolen tunnin välein aina 12 lis…

Juhannuksen aamuletut

Tänä vuonna vietimme juhannusta kahden perheen poppoolla pääkaupunkiseudulla. Juhannuksen viettäjät olivat iältään lähes kaikkea mahdollista 10 ja 58 vuoden väliltä. Syötiin, kisattiin juhannusolympialaisissa ja vietettiin aikaa yhdessä. Papulle tämä oli samalla 24h ulkona -haaste (isäntäväessämme oli koira-allergikkoja, joten riskejä ei haluttu ottaa, vaikka villakoira allergisoikin vähemmän kuin monet muut koirat). Suurimman osan ajasta kyllä me kaikki muutkin olimme ulkona, mutta toki sisällä piipahdeltiin hakemassa erinäisiä tavaroita.
Papulle juhannus oli myös ensimmäinen kokeilu teltassa nukkumiseen. Ja sehän sujui mainiosti. Papu nukkui lähes koko yön kiltisti omalla tyynyllään ja vasta aamuyöstä hiipi meidän muiden kainaloihin. Lisäksi tämä oli ensimmäinen yö Papun historiassa, kun hän ei herättänyt allekirjoittanutta keskellä yötä/aamuvarhaisella ulkona käymistä varten.
Jo toisena vuonna peräkkäin olemme juhannuspäivän aamuna hoitaneet aamupalan ulkona paistetuilla letuilla.…

Voihan villakoira

Meidän talouteen on muuttanut söpöäkin söpömpi Papu. Papu on kääpiövillakoira ja hänellä on ikää tällä hetkellä aikalailla 9 viikkoa. Papun mielipuuhaa on leikkiä flamingo-lelulla sekä mustilla sukilla, herätä aamuisin 5.00 - 6.00, jahdata pihalla erilaisia heiniä sekä juosta kovaa ympyrää iltavillin aikana. Lisäksi Papu rakastaa torkkuja sylissä ja kulkisi allekirjoittaneen perässä (vielä) mielellään kaikkialle.
Papu on myös oppinut viikon aikana hirmuisesti asioita. Papu osaa Tänne-sanan lähes aina (paitsi jos ne ruohot siellä pihalla yrittävät juosta karkuun, silloin pitää keskittyä niihin). Hän osaa hienosti odottaa, kun hänelle laitetaan kaulapanta ja hihnassa kulkemistakin hän opettelee ahkerasti (kotona on tylsää ja hihna on lähinnä hidaste, silloin sen kanssa hypitään, pompitaan ja kiskotaan. Kaupungilla kulkiessa hän on sen sijaan osannut kävellä yllättävänkin mallikkaasti. Paitsi, kun vastaan tulee lintuja, tai pyöriä tai autoja tai niitä karkailevia ruohotupsuja.). Papu ei …