Siirry pääsisältöön

Tekstit

Sofia Gastro

Sofia Gastroon päädyin omasta näkökulmastani puolivahingossa. Etsimme ystäväni kanssa sopivaa ravintolaa musiikkikeikan alle. Yritimme saada pöytää muutamasta muusta ravintolasta, mutta pikkujoulukauden takia tilaa ei yksinkertaisesti ollut. Siispä päädyimme varaamaan pöydän ystäväni ravintolalistalta löytyneestä Sofia Gastrosta.

Ja onneksi varasimme. Tämä oli nimittäin Ruokaelämys isolla R:llä. Pitkästä aikaa ravintola, joka onnistui yllättämään ja tuomaan pieniä kivoja jippoja ruokiin. Söimme 3 ruokalajin aterian, mutta todellisuudessa pieniä ruokalajeja taisi olla kuusi kappaletta.
Ruokailu alkoi kokin terveyhdyksillä, jotka olivat viedä kielen mennessään. Ja huonommaksi ruoka ei missään nimessä muuttunut. Elämyksen tästä ateriasta teki yllätyksellisyys. Jokaisessa annoksessa oli jokin pieni jippo.
Joko makumaailmassa tai asettelussa tai ruoan sisällössä. Jälkkäriksi olleessa valkosuklaapallerossa oli esimerkiksi sisällä mustikkamehua (tarjoilija onneksi etukäteen kehotti syömään …
Uusimmat tekstit

Siisteydestä

En ole luonnostani siisti. En niin millään.
En mitenkään erityisemmin inhoa siivoamista tai siistimistä (no, varsinkaan imurointi ei kyllä kuulu mun top10-tekemisiin. Eikä taida päästä top100-listallekaan), mutta keksin yleensä monta monituista asiaa, jotka teen mieluummin kuin siivoan/siistin paikkoja.

Mutta... Pidän siitä, kun ympärilläni on siistiä. Silmä lepää, eikä tarvitse miettiä sitä, että mihin mikäkin tavara kuuluu. Senpä takia on harmi, että tälläisen epäsiistin ihmisen toiseksi puoliskoksi on valikoitunut ihminen, joka ei myöskään ole luonnostaan siisti. Ja sitten tällä toisella epäsiistillä ihmisellä sattuu olemaan vielä jälkikasvua, jotka yhtä poikkeusta lukuunottamatta eivät myöskään ole kovin järjestyshenkistä. Niinpä meillä on yleensä aina kaaos. Paitsi silloin, kun on siivottu.

Ja aina kun on siivottu, teen hiljaisen päätöksen, että nyt tästä siististä ihanuudesta pidetään kiinni. Ja viimeistään 2 vuorokautta myöhemmin koko siisteys on mennyttä....  Enkä voi edes syy…

Perinteinen glögi-ilta

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän näköjään haluaa ympärilleen erilaisia perinteitä. Selkeästi tuttua ja turvallista aivoille. Tärkeäksi olen kokenut myös pitää kiinni nimenomaan sellaisista perinteistä, jotka tuovat itselleni hyvää oloa (ja mielellään toki muillekin). Olen jo vuosia sitten päätynyt siihen, etten tee asioita vain sen takia, että niin kuuluu tehdä. Jos jonkun asian tekemiseen ei ole muuta hyvää syytä, niin se on parempi jättää tekemättä.
Mutta siis asiaan. Viime viikonloppuna meillä oli perinteinen glögi-ilta ystäville. Tämä oli jo viides perättäinen vuosi, kun glögikattilat olivat kuumana, pöydässä oli erilaisia syötäviä ja kasa ystäviä vietti iltaa yhdessä. Tänä vuonna saimme vieraaksi myös muutaman ihanan ystävän, jotka eivät aiempina vuosina olleet paikalle päässeet. Olipa ihanaa nähdä jälleen. Tänä vuonna glögeilemässä (tosin ilman glögiä) oli myös Papu Papunen, joka toki muutti illan luonnetta hieman. Illan emäntä esimerkiksi suhautti muutaman kerran illan aika…

Teetä Espoossa: Nokkalan majakka

Jos et vielä ole käynyt Matinkylän rannassa sijaitsevassa Nokkalan majakassa, niin mene ihmeessä. Meren rannassa sijaitseva kahvila, jossa on kohtuu suuri katettu terassi (talvellakin aika lämmin) ja kesäisin myös katolla sijaitseva terassi. Näihin kahteen ovat koirat myös tervetulleita. Lisäksi on itse ravintola-/kahvilapuoli.
Viime keväänä kävin Nokkalan majakassa lounaalla kesken työpäivän (harvinaista herkkua, että on tälläiseen mahdollisuus) ja nyt iltojen pimennettyä suuntasimme Kumpupilven kanssa Kello viiden teelle. Kello viiden teetä on Nokkalan majakassa tarjolla keskiviikkoiltaisin, pöytävaraus kannattaa tehdä ehdottomasti. Meidän lisäksi kello viiden teetä oli nauttimassa useita muita pienempiä ja suurempia seurueita.

Tarjoilut olivat hyviä ja mukavan omanlaisiaan. Suolaisista löytyi kyllä kolmioleivät, mutta niissä olikin välissä jonkinlaista punajuuriasiaa. Juustopiiras oli viedä kielen mennessään ja myös lohituulihatut sekä skonssit suolaisella levitteellä olivat hyviä.…

Elämää koirallisena

Olemme eläneet koirallista elämää noin 5 kuukautta. Etukäteen mietitytti ajan riittäminen ja se, kuinka joku on koiran kanssa tarpeeksi kotona. Entä miten onnistuvat mahdolliset reissut. Onko jollakin tarpeeksi aikaa ja energiaa olla myös koiran kanssa.
No, tähän asti nuo yllä mainitut asiat eivät ole suuremmin aiheuttaneet huolta. Totta kai aikataulusäätöjä on pitänyt tehdä. Onneksi meitä on kuitenkin kaksi aikuista sekä vielä kolme alaikäistä osana päivistä. Pienillä värkkäyksillä ollaan saatu tähän asti hoidettua niin, ettei Papulla ole tullut yli 8 tunnin yksinolohetkiä. Nyt tosin jouluun asti on kerran viikossa haastepäivä. Mutta sekin onnistunee. Vaatii tosin osana viikoista venymistä yhdeltä alaikäiseltä, osana viikoista taas H huristelee hyppytuntien aikana Papun seuraksi ja joskus Papu menee päivähoitoon koirakaverin luo. Katsotaan olenko vielä joulun aikoihin sitä mieltä, että homma hoitui ilman suurempia säätöjä....

Joitakin karsimisia on pitänyt tehdä. Työkavereiden kanssa…

Miniversio kaartin kutosesta

Joka ei tosin tapahtunut kaartin kaupunginosassa, eikä sisältänyt kuutta ravintolaa eikä liity mitenkään virallisen Kaartin6:n järjestäjiin.
Mutta tämä oli Kaartin6:n inspiroima itse järjestetty tapahtuma. Kävi nimittäin niin, että viimeksi tapasimme Kaartin6:lla aivan ihastuttavat ihmiset (aiemmin emme siis tunteneet keskenämme). Kesällä päätimme tavata uudestaan tämän kuusikon kanssa terassi-illan merkeissä, ja koska oli edelleen mielettömän hauskaa, niin päätimme kehittää itsellemme kivan illan. Niinpä yksi meistä (iso kiitos I:lle) varasi neljä ravintolaa noin tunniksi kerrallaan. Meille muille niin ravintolat kuin annoksetkin olivat yllätyksiä.
Ilta oli mielettömän onnistunut. Meillä oli niin hauskaa ja ruoka oli hyvää. Aloitimme alkumaljoilla + kasalla pieniä jaettavia ruokia Wernerissä. Herkullista. Werner oli meidän taloudelle täysin uusi paikka ja pääsi kokeilulistalle uudestaankin.
Seuraavaksi suuntasimme Raguun, jonka iki-ihanat leivät + levitteet olivat tälläkin kertaa tä…

Valkosuklainen raparperipiirakka

Tänä vuonna meidän kasvilavoissa ovat menestyneet lähes kaikki kasvit (ainoastaan punajuuret ja porkkanat jäivät miniversioiksi, koska kesäkurpitsat varjostivat ne täysin). Myös raparperia on tullut paljon. Kesän herkullisin raparperipiirakka oli versio, jossa piirakkaan lisättiin myös mansikoita. Nyt syksyn tultua maasta pukkaa raparperia edelleen, mutta mansikkakausi on jo auttamattomasti ohi. Siispä piti keksiä uusi resepti. Tämän reseptin olen muokannut omenapiirakasta, joten raparperin puuttuessa voit vaihtaa ne omeniin.
Pohja
150 g voita
150 g valkosuklaata
2 dl sokeria
0,5 dl kuohukermaa (tai maitoa)
4 kananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa

Päälle
n. 400 g raparperia paloina
0,75 dl fariinisokeria
0,5 dl kaurahiutaleita
50 g valkosuklaata paloina

Paloittele pohjan voi ja valkosuklaa ja sulata ne varovasti mikrossa. Sekoita kunnolla ja lisää sokeri sekä kerma. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Sekoita tällä välin kuivat aineet keskenään. …