lettupäivä

eikä mikä tahansa lettu, vaan muurikkalettu :).
Helatorstaina seuraan liittyi ystävämme O ja pikkuruinen S. Hyvässä seurassa lämpeni Opan sähkögrilli sekä muurikkapannu grillin päällä.

Muurikkaletut
1 l maitoa
2 kananmunaa
½ tl suolaa
½ dl öljyä
2,5 dl ohrajauhoja
3,5 dl vehnäjauhoja

Vatkaa munat kunnolla ja sekoita joukkoon puolet maidosta. Lisää jauhot vähitellen ja vatkaa voimakkaasti. Sekoita joukkoon suola, öljy sekä loput maidosta. Anna taikinan turvota ainakin pari tuntia. Itse valmistin taikinan tällä kertaa 2 päivää aiemmin, taikinan pitäisi säilyä jääkaapissa useamman päivän.

Pilvisestä säästä huolimatta lettujen paisto sujui ja letuista tuli maittavia

Lettujen kera tarjosimme mansikkahilloa + ranskankermaa (yllättävän toimiva yhdistelmä), mansikkarahkaa sekä suolaisena täytteenä jauhelihatäytettä (+tuorekurkkua).

Jauhelihatäyte
400g jauhelihaa
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
suolaa, pippuria
n. 2tl kuivattua basilikaa
3 - 4 rkl tomaattisosetta
1 ranskankerma
loraus lihafondia

Paista jauheliha, lisää sipuli + valkosipulinkynsi ja paista sen verran, että sipulit kuullottuvat. Mausta ja maista. Lisää ranskankerma sekä lihafondi.

perjantai-ilta

Tänään piti mennä illalla joko Kiasmaan tai Juttutupaan katsomaan lukioikäsiä musisoijia. Ei sitten menty kuitenkaan kumpaakaan...

Suuntasin töistä puolen päivän jälkeen kaupungille kampaajalle, jonka jälkeen shoppailin 2h. Mä en oo varsinaisesti mikään shoppailuihminen. Väitän sen johtuvan siitä, että nuorena ei siihen ollut mitenkään mahdollisuuksia. Sitä siis tottui siihen, että kun menee kaupunkiin, niin silloin ostetaan ne kaikki tarpeelliset asiat. Kaupoissa ei siis kuulu kierrellä muuten vain ja etsiä hyviä viboja. En siis osaa tehdä sitä edelleenkään. 2h shoppailua yksin on mulle todella paljon + rahaa kuluttavaa myös... Kaksi tuntia tarkoittaa sitä, että mun ostoslista on ollut pitkä. Listan ulkopuolelta taisin ostaa yhden hiustuotteen, yhden kynsilakan ja vesipullon. Näiden lisäksi ostettavaa oli vielä aika paljon.

Päivän saalis...

Kahden tunnin jälkeen tapasin P:n, jonka kanssa kävin pikasushilla.Sitten piti tehdä valintoja illan suhteen. Ja mä olin niiiin väsynyt. Eikä P:kään ihan pirteyden huipentuma ollut. Tulimme siis kotiin kaupan (toukokuun sipsi-ilta) ja leffavuokraamon (Hysteria - nautinto on lääkkeistä parhain -leffa) kautta.

Mukavaa viikonloppua kaikille :)

sormet mullassa

Näin keväisin se aina iskee: kaipuu omasta pihasta. Suurin syy siihen, miksi haluaisin asua seuraavaksi rivitalossa on se mukana tuleva oma piha (omakotitalostakin se toki löytyisi, mutta sellaiseen ei oo kyllä varaa näillä leveyksillä)...  Mä niin kaipaisin sitä omassa pihassa kukkapenkkien kuopsuttamista ja puutarhan suunnittelua ja kasvien istuttamista ja... Toisaalta järki kyllä kertoo sen, että esimerkiksi tänä keväänä ei olisi kyllä pahemmin ollut aikaa puutarhassa aikaa vietellä. ...Tosin ehkä oisin sitten järkännyt vapaa-aikani jotenkin toisin, mene ja tiedä.

Omaksi onnekseni omistan kuitenkin kivan parvekkeen, johon voin vähän suunnata puutarhainnostustani. Tänä keväänä parvekkeen laittaminen on vielä pahasti vaiheessa (lasit on vieläkin pesemättä ja muutenkin siellä on vielä pientä kaaosta), mutta kevään istutukset on tehty.

Ensin oli edessä reissu puutarhakauppaan. Sieltä mukaan lähti kassillinen taimia:

Seuraavaksi oli vuorossa reissu Ikeaan, josta lähti mukaan purkit, joihin pääsivät basilika, persilja ja ruohosipuli.

Lisäksi istutin parvekelaatikkoihin sipuleita (tästä voi tulla niiin kamalan näköistä, tai sitten idea toimii....) ja niiden sekaan heittelin jonkinlaista matalaa kesäkukkasekoitusta. Kotikotoa toin 2 amppelitomaattia ja lisäksi hankin vielä purkissa olevan chilipensaan. Näillä mennään tänä kesänä.

Haasteena tässä parvekeistutushommassa on sitten se, että kesän reissujen ajaksi pitää hankkia kasveille kastelija... Onneksi tänä vuonna on kiva kannu, millä kastella:

Perinteinen äitienpäivä

Meidän perheen äitienpäivät ovat sujuneet varmaan 28 vuotta samalla konseptilla. Lauantaina kahvitellaan ja syödään kakkua isolla porukalla. Silloin läsnä on siis me kaikki sisarukset + puolisot + lapset (tai ne, jotka ovat saapuvilla). Sunnuntaina sitten ollaan perinteisesti suunnattu autoilemaan ja syömään Pyhäsalmelle nelostien varressa olevaan Vaskikelloon.

Vaskikellossa olemme käyneet syömässä äitienpäivälounasta 28 vuoden aikana varmaan 24 kertaa. Perinteet kunniaan. Perinteistä on myös syödä Metsästäjän leike.... Mun, äidin ja isän vakiovalinta. Listalta sitä ei aina löydy, mutta aina ollaan kuitenkin saatu sellaiset lehtipihvien tilalle. Annos siis koostuu lehtipihvistä, perunamuussista, sienikastikkeesta ja pikkuporkkanoista. Maustamisen aste ja perunamuussi laatu on vaihdellut vuosien aikana, mutta aika takuuvarmaa settiä on yleensä ollut.

Äitienpäivän kunniaksi sunnuntaina oli kiva aurinkoinen sää. Sen sijaan lauantaina herätessä näkymät olivat tällaiset:

Kolme kovaa...

...tai eräänlainen versioitui triathlon, tai hauskaa liikuntaa hyvässä seurassa...

Ystäväni (joka on työkaverinikin) kanssa kävelimme tässä muuan päivä töistä kotiin. Tämän jälkeen eräs päivä pyöräilimme myös töistä kotiin (itse olin pyöräillyt myös töihinkin). Ja tänään tämän kevään liikuntarupeama huipentui uintiin. Asetimme itsellemme muutama viikko sitten tavoitteeksi toteuttaa nämä kolme ja uinnin matkaksi sovimme 2 km. Kevään aikana olemme käyneet silloin sun tällöin uimassa: aina 1 km. Tänään sitten tuplattiin. Eka kilsa meni kevyesti, kevyemmin kuin kertaakaan aiemmin. Puolentoista kilometrin kohdalla päätettiin, että no kyllä me nyt se puoli kilsaa vielä jaksetaan. Ja jaksettiinhan me, vaikka välillä rupes tiukkaa tekemään.... Ehdin jo viimeisten 200 m:n aikana miettimään, että onneksi mun uintitekniikka on sen verran hyvä, että en huku, vaikka käsivoimat vähän loppuiskin. No, ei ne loppunut. Mutta poreallas, höyrysauna ja sauna todettiin kaikki tarpeellisiksi rupeaman jälkeen. Tarkoitus oli myös palkita itseämme sushilla, mutta valitsemamme paikka ei ollut auki! katastrofi. Menimme sitten Retroon (Sellossa) ja lähtihän se nälkä sielläkin. Sushihammasta jäi kyllä hieman kolottamaan.

Töissä on menossa viimeiset viikot ennen kesälomaa ja kiirettä riittää taas enemmän kuin talvella ikinä. Kokeita pitäisi tehdä, pitää ja korjata. Arvosanoja miettiä ja syöttää järjestelmään. Tukiopetusta pitäisi ehtiä järjestää. Tukioppilailla on kiireisimmät ajat menossa ja niin siis myös mulla. Ensi syksyä pitäisi suunnitella, ettei elokuussa kuole töiden alle.hengästyttää. Niin ja onhan mulla tietenkin ne tavallisetkin tunnit.  Mutta enää (tai vain... päivät ei riitä kaikkeen...) 14 työpäivää ja sitten on Lomalomalomalomalomaloma :) Sitä odotellessa.

lenkkarit

Jo perinteeksi muodostunut (kai näin voi sanoa, kun on kyse jo kolmannesta keväästä) kevätkävely töistä kotiin on jälleen suoritettu. Ystäväni, joka on myös työkaverini, kanssa olemme näin keväisin tavanneet kävellä töistä kotiin. Reilun 11 km matkaan menee tätä nykyä vajaat 2 tuntia, joka kuluu rattoisasti jutellessa. Tällä kertaa kävellessä havaitsin, että lenkkarini alkavat olla parhaat päivänsä nähneet... Huolestuttavaa on, että en edes muista, milloin olen lenkkarini viimeksi vaihtanut. No ulkopohjat samoin kuin sisäpohjat ja myös päällykangas olivatkin sen näköiset.

Parin päivän päästä suuntasinkin sitten keskustassa Mikonkadun Intersportiin. Muutama muukin oli samoilla asioilla, joten jonkin aikaa sain odotella, että pääsin foot balance -jalka-analyysiin. Analyysissa seistään lasilevyn päällä, jonka avulla tietokone ilmeisesti mittailee jotain. Ainakin sillä näkee kätevästi, mitkä osat jalkapohjasta osuvat maahan. Lisäksi laitteessa on kamera, jolla kuvataan jalan asentoa.  Ja niiin, olihan se ihan tietoa antava. Ensinnäkin havaittiin, että mun vasemmassa jalassa on holvi hieman laskeutunut (toiseen jalkaan verrattuna) ja siitä johtuen nilkka on myös hieman virheasennossa. Tämä selittääkin ehkä osaltaan sen, miksi kyseinen nilkka oireilee varsinkin kovalla lattialla pelaamisen jälkeen (tai aikanakin). Lisäksi analyysissa havaittiin, että mun jalkaholvit ovat yleisesti ottaen aika korkeat ja tämä kyllä osaltaan selittääkin sen, miksi päkiät tahtovat hieman kipeytyä kävellessä pitempiä aikoja ja silloin tällöin myös varpaat hieman puutuvat.

Tämän jälkeen sitten tehtiin kuumentamalla valmiista aihioista juuri mun jalkaan sopivat pohjalliset. Näiden pitäisi korjata hieman vasemman jalan asentoa ja tukea jalkaholveja, jolloin  painon pitäisi jakautua jalkapohjissa tasaisemmin. Tällaisten pohjallisten lisäksi (hinta 59,90 €) hankin myös ne uudet lenkkarit. Pysyin Asicsessa ja myyjän kanssa löydettiin kivat yksilöt. Pohjallisten ansiosta mun vasempaan jalkaankin mahtui koon 37 lenkkari, selvästikin pohjallinen tosiaan nosti kaarta.

ylhäällä vanhat lenkkari, alhaalla uudet hankinnat

Muutamia lyhyempiä lenkkejä oon uusilla pohjallisilla + lenkkareilla tehnyt ja kivaltahan ne jalassa tuntuu. Ja joko lumevaikutus on suuri tai todellinen vaikutus on hyvä, mutta nilkka ei oo oikutellut oikeestaan ollenkaan :). Niin ja näiden pohjallisten loistava puoli on myös se, että niitä voi siirrellä kengistä toisiin. Joten, kunhan saan aikaseksi hankkia uudet sisäpelikengät (mä hieman arvon, että millaset hankin.... mutta vanhat on jälleen niin loppuun kulutetut, että ennen syksyä on uusien hankkiminen tehtävä.), niin pohjalliset saavat vierailla niissäkin.

välineurheilua

Periaatteessa mä en tykkää ollenkaan välineurheilusta. Periaatteessa oon sitä mieltä, että välineiden merkillä ei oo niinkään väliä ja joo...

Mutta mitens sitten käytännössä?
No, mitään merkkiurheiluvaatteita tai -välineitä en erityisemmin etsi tai erityisesti halua. Mutta karu fakta on, että hyvän merkin tuotteet on yleensä teknisesti parempia ja pitkäikäisempiä (ja hintavampiakin...). Ja toinen karu fakta on, että joskus välineiden uusiminen tai hankkiminen ylipäätänsä helpottaa sitä urheilua...

Eniten mä välineurheilen pyöräni kanssa. Tosin senkin kanssa pyrin pysymään kohtuudessa. Edellinen pyöräni oli maastopyörä, jonka halusin ja sain vuonna 1997... No maastopyörä + pääkaupunkiseudun kadut ei sitten ollut ihan paras yhdistelmä. Muutaman kuukauden poljin miehen Nishikillä (hieman väärän kokoinen, mutta menetteli) ja samalla pohdin kuumeisesti, että kannattaako mun hankkia omaa kallista pyörää, ja jos sellaisen hankin, niin millanen sen pitäisi olla. Loppujen lopuksi suunnilleen 4 vuotta sitten hankin oman Nishikin. Miesten mallisen (mulla on pitkä selkä, joten miesten runkomallilla se ei kipeydy ja jumiudu toisin kuin naisten malleilla), levyjarrullisen, aika kevyen ja muutenkin kivan. Lisäksi hankin lukkopolkimet ja niihin kengät. Ja neljän vuoden aikana on tullut saatua lahjaksi tai hankittua itse satulan alle pieni laukku, sarviin laitettava laukku, uusi kypärä ja pyöräilykenkien suojukset. Ja erinäinen paikkausarsenaali on tullut myös elämääni mukaan ja useimmiten se kulkee pyöräillessäkin mukana.

Ja kaikki äsken luetelleet ovat tehneet kyllä mun pyöräilystä niin paljon mukavampaa. Mun pyöräilytottumukset ovat myös ehkä hieman kieroutuneet. Mä en yleisesti ottaen viitsi vajaan kilometrin kauppamatkan takia kaivaa pyörää varastosta ja lukita sitä sitten kaupan edessä (ja mä en pyöräile ilman kypärää, joten sekin on hieman ärsyttävä kaupassa). Matkat, joita pyörällä yleisesti teen, ovatkin sitten vähintään 3 kilometrin mittaisia, mutta yleensä vähintään 10 km. Mä en myöskään osaa polkea hitaasti... Poljen lähes aina täysillä (paitsi, jos mulla on seuraa) ja yleensä mun pyörälenkit ovatkin kunnon hikilenkkejä.

Tänä vuonna pyöräilykaudenkin korkkaus meni jotenkin tosi myöhäiseen. Syy oli katupölyn ja ihan oman laiskuuden... En vain saanut aikaiseksi. Eilen sitten tsemppasin ja polkaisin ensin aamulla töihin (jossa ennen töiden alkua oli käytävä toki suihkussa...). Ja voi kuinka mukavaa se olikin. Olin ehtinyt taas unohtaa, kuinka kiva aamuisin on veivata pyörällä ja kuinka kivan kirpakkaa aamuilma on ja kuinka kukat on avautumassa ja....  Alkuillasta pyöräilin sitten ystäväni kanssa takaisin kotia päin ja pitihän sitä mukavan pyöräilyn ja aurinkoisen ilman ja kevään ja lähestyvän kesän kunniaksi korkata myös Suomen terassikausi: