Lisää kesälukemistoa.
Leena Lehtolainen: Väärän jäljillä
Olen aina tykännyt Lehtolaisen Maria Kallio -romaaneista. Tämäkin oli mukavaa luettavaa. Tosin ilmeisesti olen jättänyt jonkin edellisen osan lukematta, koska kirja viittaili tapahtumiin, joista en ollut selvillä. Maria Kallio -romaanit ovat kolahtaneet aina minuun myös tapahtumapaikkojensa vuoksi. On kiva lukea paikoista, jotka itse myös tietää.
Joy Fielding: Missä olet?
Yhdistettyä hömppää ja jännäriä. Ihan toimivaa siis. Tarina vei mukanaan ja loppuratkaisu oli yllättävä, tosin sen jälkeiset tapahtumat olivat hieman pliisuja. Tykkäsin anyway.
Thomas Harris: Nuori Hannibal
Kirja kertoo, kuinka Hannibalista tuli se, mikä hän on Uhrilampaissa. Teksti oli toisaalta aika karmaisevaa ja raakaa, mutta ei kuitenkaan liikaa. Tarina oli karmeudessaankin koskettava.
Ilkka Remes: Shokkiaalto
Tykkäsin aikanaan kovasti Remeksen ekoista kirjoista, uudemmat eivät sen sijaan ole oikein vakuuttaneet. Shokkiaallosta kuitenkin tykkäsin enemmän kuin parista edellisestä. Juoni oli ajankohtainen ja herätti ajatuksia. Itsekin rupesin taas miettimään kantaani ydinvoimaan, sitä kuitenkaan muuttamatta. Lainasin kirjan Bestsellerinä ja hieman mietin lainaushetkellä, että saankohan luettua sen viikossa. Hyvin onnistui, neljässä päivässä kirja oli kevyesti luettu (vaikka useimpina päivinä ei mitenkään suuresti aikaa ollutkaan lukea)
Stanislaw Lem: Konekansan satuja ja tarinoita
16 sadusta koostuva scifi-kirja. Näin scifiä lukevalle todella riemastuttava kirja. Tarinoita konekansan näkökulmasta. Ihmiset (tai no ylipäätänsä kaikki elollinen maapallolla) oli saduissa mitä ihastuttavimmin tavoin kuvailtuja:
"...Ja mitä enemmän ne toisiaan söivät, sitä enemmän niitä sikisi; lopulta ne kohottautuivat pystyasentoon ripustamalla limaisen olemuksensa kalkkirangan varaan ja alkoivat rakentaa koneita."
" Olion limaisuus on nimittäin monin verroin limaisempaa, sen takkuisuus tuhannesti takkuisempaa, eikä sille löydy vertaa taikinaisuudessakaan."
Kirjassa ei ollut mitään suurta yhteinäistä juonta, eikä mitään mielettömän suurta yhtä oivallusta. Mutta pieniä, hauskoja oivalluksia löytyi paljon ja läpät oli oikeastaan aika hyviä...
Leena Lehtolainen: Väärän jäljillä
Olen aina tykännyt Lehtolaisen Maria Kallio -romaaneista. Tämäkin oli mukavaa luettavaa. Tosin ilmeisesti olen jättänyt jonkin edellisen osan lukematta, koska kirja viittaili tapahtumiin, joista en ollut selvillä. Maria Kallio -romaanit ovat kolahtaneet aina minuun myös tapahtumapaikkojensa vuoksi. On kiva lukea paikoista, jotka itse myös tietää.
Joy Fielding: Missä olet?
Yhdistettyä hömppää ja jännäriä. Ihan toimivaa siis. Tarina vei mukanaan ja loppuratkaisu oli yllättävä, tosin sen jälkeiset tapahtumat olivat hieman pliisuja. Tykkäsin anyway.
Thomas Harris: Nuori Hannibal
Kirja kertoo, kuinka Hannibalista tuli se, mikä hän on Uhrilampaissa. Teksti oli toisaalta aika karmaisevaa ja raakaa, mutta ei kuitenkaan liikaa. Tarina oli karmeudessaankin koskettava.
Ilkka Remes: Shokkiaalto
Tykkäsin aikanaan kovasti Remeksen ekoista kirjoista, uudemmat eivät sen sijaan ole oikein vakuuttaneet. Shokkiaallosta kuitenkin tykkäsin enemmän kuin parista edellisestä. Juoni oli ajankohtainen ja herätti ajatuksia. Itsekin rupesin taas miettimään kantaani ydinvoimaan, sitä kuitenkaan muuttamatta. Lainasin kirjan Bestsellerinä ja hieman mietin lainaushetkellä, että saankohan luettua sen viikossa. Hyvin onnistui, neljässä päivässä kirja oli kevyesti luettu (vaikka useimpina päivinä ei mitenkään suuresti aikaa ollutkaan lukea)
Stanislaw Lem: Konekansan satuja ja tarinoita
16 sadusta koostuva scifi-kirja. Näin scifiä lukevalle todella riemastuttava kirja. Tarinoita konekansan näkökulmasta. Ihmiset (tai no ylipäätänsä kaikki elollinen maapallolla) oli saduissa mitä ihastuttavimmin tavoin kuvailtuja:
"...Ja mitä enemmän ne toisiaan söivät, sitä enemmän niitä sikisi; lopulta ne kohottautuivat pystyasentoon ripustamalla limaisen olemuksensa kalkkirangan varaan ja alkoivat rakentaa koneita."
" Olion limaisuus on nimittäin monin verroin limaisempaa, sen takkuisuus tuhannesti takkuisempaa, eikä sille löydy vertaa taikinaisuudessakaan."
Kirjassa ei ollut mitään suurta yhteinäistä juonta, eikä mitään mielettömän suurta yhtä oivallusta. Mutta pieniä, hauskoja oivalluksia löytyi paljon ja läpät oli oikeastaan aika hyviä...
Kommentit
Lähetä kommentti