Siirry pääsisältöön

pienistä ystävällisistä eleistä

Kävin ystäväperheen kanssa Sealifessa. Alle 2-vuotias lapsikin sai ihastuttavan paljon irti kyseisestä paikasta. Sitä oooh-huokausten määrää :). Kävelimme myös hieman Lintsillä ympäriinsä ja siellähän pienimmän reissaajan yleisin kommentti oli hujhujhuj.

Matkasimme takaisin keskustaan ratikalla ja seisoskelin kahden vanhemman rouvan vieressä. Toinen heistä ei ollut muistanut piippauttaa lippuaan ratikkaan tullessa ja oli hieman peloissaan sitten tarkastajien varalta. Ilmeisesti hänen jalkansa olivat kuitenkin sen verran huonossa kunnossa, ettei hän voinut oikein lähteä liikkeelle uudestaan. Toisella rouvalla oli kävelykeppi ja ilmeisesti hänkin oli aika huono kävelemään. Tämä kävelykeppirouva sitten kuitenkin päätti lähteä piippauttamaan ystävänsä lipun. Tässä vaiheessa itse sitten kysyin, että kävisikö, jos mä kävisinkin piippauttamassa lipun, niin ei kenenkään tarvitse nousta. Ja kävihän se. Palauttaessani lipun jäin sitten juttelemaan rouvien kanssa. Ja rouvat kiittelivät kovin ja olivat iloisia, kun joku tarjoutuu vielä tekemään jotain. Muistelivat haikein mielin menneitä aikoja, jolloin kanssamatkustajaa autettiin tuosta vain. Nykyään ei kuulemma kovin sitä tapahdu. Mutta hyvä kysymys on, että miksi ei...

Itsekin kyllä mietin hieman ennen tarjoutumistani, että pelkäävätköhän rouvat, että yritän varastaa kortin. Päätin sitten kuitenkin, etten itse häviä yhtään mitään kysymällä, voinko auttaa. Mutta aika harvoin kyllä näkee kenenkään auttavan ketään uppo-outoa. Kai ihmiset eivät halua sekaantua muiden asioihin. Toisaalta monet ovat niin keskittyneitä puhelimeensa, kirjaansa, musiikin kuunteluun tms. etteivät varmaan edes huomaa.

Mistä jälleen pääsenkin mieliaiheeseeni... Suomalaiset eivät puhu vieraille. Ratikassa, bussissa tai junassa todella harvoin kukaan juttelee kenellekään vieraalle. Ja jos joku näin tekee, niin häntä hieman katsotaan pitkään. Toki on päiviä, jolloin itsekin mielellään istun vain hiljaa omissa ajatuksissani, mutta useimmiten pieni juttuseura ei kyllä tee pahaa. Ja jälleen kaipaisin sitä Keski-Eurooppalaista mentaliteettia. ...vieraillekin voi jutella... ...vieraitakin voi auttaa...  Harva toisen avuntarjouksesta oikeasti pahastuu ja jos pahastuu, niin voi voi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Beijing8

Tässä vaiheessa vuotta väsymys alkaa hieman (no, aika paljon enemmänkin) painaa päälle. Väsymyksen saapuessa, mielikuvitus tuntuu väistyvän taka-alalle. Tästä seuraa se, että vapaat illat pääsevät yllättämään ("mitä, eikö nyt olekaan skidejä?" "siis, eikö kummallakaan ole mitään menoa?"), mikä on sikäli aina iloinen uutinen. Näille vapaille illoille tekemisen keksiminen tuntuukin olevan haastavampaa. Aika usein olemmekin H:n kanssa jääneet ihan vain kotisohvalle. Viime viikonloppuna kuitenkin kiskoimme itsemme liikenteeseen ja suuntasimme Kampin kauppakeskuksen viidenteen kerrokseen: Kampin Kortteliin. Korttelissa on kymmenen (tai sitten laskin väärin) erilaista ravintolaa, jotka eivät todellakaan ole perinteisiä kauppakeskusravintoloita. Ylipäätänsä tilasta ei tullut mieleen mitenkään kauppakeskus, koko tila oli nimittäin aika tyylikäs ja samaan aikaan kodikas. Kauppakeskuksen kuulutukset eivät ylös kuuluneet ja koko tila oli erittäin siisti ja lisäksi yllättävän …