Siirry pääsisältöön

Elokuussa luetut

Elokuu on näköjään hassu kuukausi. Ensin oon lukenut tuollasia ehkä vähän vakavampia kirjoja. Ja töiden alettua pää on selkeästi kaivannut jotain hömppää.... Nyt yöpöydällä on odottamassa niin hömppää kuin ees hieman vakavampaa...

Sofi Oksanen: Puhdistus
Ensimmäinen kirja Sofi Oksaselta, jonka olen lukenut. Tämäkin päätyi luettavakseni P:n kautta. Periaatteessa tykkäsin. Kirjasta oppi paljon Viron historiasta, ihmiskohtalot oli todellisen tuntusia, teksti oli mielenkiintoista luettavaa. Pääsääntöisesti etsin kuitenkin kirjoista positiivisia tuntemuksia ja viihdettä. Tämä kirja ei tuonut kovin positiivisia tuntemuksia, mutta ei se kyllä siihen mitenkään pyrkinytkään. Jäin hieman hämmentyneeksi tämän kirjan jäljiltä.

Susanna Yliluoma: Pinkki hartauskirja
Tämä päätyi käteeni sattumalta kirjaston "tänään palautettuja"-hyllystä. Ajattelin sen etukäteen olevan romanttista hömppää. Varsinkin kun se oli luokiteltu niin. Nooh, oli kait tässä jotain romanttistakin, hyvin sivuosassa kylläkin. Sekä tämä että Puhdistus veivät mut pois omalta mukavuusalueeltani, mikä varmasti on ihan hyvä asia. Tätä kirjaa lukiessa lähinnä kyllä mietin, että miten joku voi sotkea asiansa noin hyvin. Ja eihän noin nyt voi oikeasti tapahtua. MUTTA toisaalta kirja käsitteli 90-luvun puoliväliä ja laman aikana tieten saattoi tapahtua epätoivoisia asioita, mutta silti.... jotain rajaa.

Cormac McCarthy: Tie
Jännä kirja. Koskettava. Surullinen. Mukaansatempaava. Ja silti kirjassa oikeastaan vain ja ainoastaan kävellään tietä pitkin. Maailmanloppu on tapahtunut (tai ainakin lähes kaikki eläimet on kuolleet sukupuuttoon, samoin kasvit. Harvat ihmiset ovat enää hengissä. Meininki on aika epätoivoinen). Mutta kirjassa ei mitenkään oteta kantaa, kuinka maailmanloppu lopulta tuli. Kirjassa ei myöskään analysoida, miten kaikelle lopulta kävi. Tykkäsin tarinasta ja tarinan ideasta.

Barbara Chase-Riboud: Orjatar
Kaiketi ainakin osittain todellisuuteen pohjaava romaani Thomas Jeffersonin rakastajattaresta, joka oli vaaleaihoinen orja. Ihan mielenkiintoista luettavaa.

Sophie Kinsella: Himoshoppaajan vauva
Kuukauden hömppäkirja. Aluksi kirja jopa vähän tökki kaikessa hömppyydessään. Siis kukaan ihminen ei voi oikeasti olla tuollainen... Mutta loppua kohden löysin jopa itse nauramassa ääneen kirjaa lukiessa...

Alexander Dumas: Monte Criston kreivi
Lukupiirin kuukauden kirja. Pienten käynnistymisvaikeuksien jälkeen tykkäsin kirjasta. Tosin pitkähän se oli...

Candace Bushnell: Kynsin hampain
Parin ekan sivun jälkeen kirja alkoi tuntua jotenkin kummasti tutulta. Varsinkin nimet (tämä on hämmentävää. Yleensä mulla on erittäin huono nimimuisti). Ja pienen raksunraksun -hetken jälkeen tajusin, että tadaa kyseessähän on Lipstick Jungle. Kirjasta tykkäsin. Väittäsin kyllä, että tv-sarja ei aivan kokonaan noudattanut kirjaa. ...tosin ene mene asiaa mitenkään vannomaan, koska mun muisti ei mitenkään parhaasta päästä yleensä oo...

Kommentit

  1. Mulla on mennyt enempi noita äänikirjoja työmatkalla tarpoessa. Suosikkini on Revolutionay Road - ihan huikean hyvä! Ja väliin Michael Palinin matkakertomusta.
    Iltaisin olen jaksanut lukea tosi vähän, mutta tykkään kyllä meneillään olevasta Nick Hornbyn Alas on pitkä matka -kirjasta.
    Laitoin eilen tilaukseen aimo annoksen arvostelukappaleita. Can't wait!

    VastaaPoista
  2. Mäkin oon itse asiassa sukeltanut nyt äänikirjojen maailmaan lenkkeillessä. Ne vaan unohtuivat kokonaan elokuun kirjalistasta. En näköjään kuitenkaan miellä niitä kirjoiksi. hassu minä.
    Seuraavalla kerralla kirjastossa piipahtaessa pitääkin katsastaa, oisko paikalla yhtään noista mainitsemistasi kirjoista. Pienen googlauksen jälkeen vaikuttavat nimittäin aika mielenkiintoiselta :) Kiitokset siis kirjavinkkauksesta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike . Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli. Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen: Sopivasti salaattia revittynä lautasille Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle Samoin höylätään parmesania Päälle ripotellaan paahdettuja pinjans

Cafe Pispala: brunssi

Tänä vuonna vietimme vappuviikonlopun kylmässä ja talvisessa säässä Tampereella (sikäli ei mitään uutta, siltä tämä kevät on viime päivinä  muutenkin vaikuttanut). Kokoonnuimme samalla kuuden hengen ystäväporukalla, jolla vietimme viime vapunkin (silloin tosin Turussa). Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii. Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppuj