Tänään piti tehdä illalla paljon kaikkee, kuten mennä jumppaan (Elixian Power). Mutta olin jotenkin niin ärtynyt töiden jälkeen, että en sitten jaksanut.... Sen sijaan tulin kotiin ja kaivoin pakastimen kätköistä itse tehtyä daim-piirakkaa (on muuten niin hyvää... ja täynnä kaloreita ja hiilareita ja...) ja haudutin vihreetä teetä. Näiden herkkujen kanssa sitten käperryin kirjaa lukemaan sohvan nurkkaan. Helpotti. Ärsytys väheni...
En oikein ees tiiä, että mistä tuo mun ärtymys sai alkunsa. Kaiketi siitä, että tänään oli niiiin kiire päivä töissä. Tiesin sen kyllä etukäteen ja olin siihen mielestäni jo henkisesti valmistautunutkin, mutten näköjään tarpeeksi. Valmistelin siis iltapäivän tapahtumaa kaikkien omien töiden lisäksi ja käytännössä siis juoksin paikasta toiseen. Ja mua ihan pikkasen ärsytti se, ettei kukaan tarjoutunut millään tavalla auttaan... Toisaalta oisin voinut itse kysyäkin enemmän apua, mutta sen yhden kerran kun kysyin, niin kyseinen ihminen oli sitä mieltä, että koska hänellä on ollut niin kiire koko päivän, niin nyt hän tarvitsee rentoutumisaikaa. Ei siinä mitään, hyvä, että kertoi sen. Mutta silti mua jäi vähän kaiveleen... Ja sen on tyhmää, tiedän sen. Minuu vain ihan pikkasen ärsyttää se, että multa kysytään tosi paljon apua ja mä lähes tulkoon aina olenkin valmis auttamaan ja tekemään hieman ylimäärästä... Mutta sitten toisin päin tää homma ei oikein toimi. Noh, ei se mitään. huomenna on uusi päivä. Tosin kiireinen sekin, mutta ei ehkä niin stressaava. Silloin tarvitsee hoitaa vain omat perushommat ja ehtiä yhteen koulutukseen ajoissa.
Ja tänäänkin siis sain parilta työkaverilta päivän päätteeksi tosi positiivista palautetta ja ne autto ideoimaan seuraavaa vastaavaa tapahtumaa. Ja tuo kyllä piristi, mutta ei näköjään tarpeeksi....
No, nyt sitten keskityn hitaaseen elämään keittelemällä punajuuria punajuurikeittoa varten. Ja koska se on hidasta puuhaa, niin tässä ei voi onneksi kiirehtiä minnekään. mitä nyt vähän pitäis siivota ja pakata, mutta ehkä sitten myöhemmin. Ennen tätä myöhemmin-aikaa ajattelin käydä vielä saunassakin.
Onneksi pian on kuitenkin viikonloppu (tää on ehkä jo hieman epätoivoista näin tiistaina...).
En oikein ees tiiä, että mistä tuo mun ärtymys sai alkunsa. Kaiketi siitä, että tänään oli niiiin kiire päivä töissä. Tiesin sen kyllä etukäteen ja olin siihen mielestäni jo henkisesti valmistautunutkin, mutten näköjään tarpeeksi. Valmistelin siis iltapäivän tapahtumaa kaikkien omien töiden lisäksi ja käytännössä siis juoksin paikasta toiseen. Ja mua ihan pikkasen ärsytti se, ettei kukaan tarjoutunut millään tavalla auttaan... Toisaalta oisin voinut itse kysyäkin enemmän apua, mutta sen yhden kerran kun kysyin, niin kyseinen ihminen oli sitä mieltä, että koska hänellä on ollut niin kiire koko päivän, niin nyt hän tarvitsee rentoutumisaikaa. Ei siinä mitään, hyvä, että kertoi sen. Mutta silti mua jäi vähän kaiveleen... Ja sen on tyhmää, tiedän sen. Minuu vain ihan pikkasen ärsyttää se, että multa kysytään tosi paljon apua ja mä lähes tulkoon aina olenkin valmis auttamaan ja tekemään hieman ylimäärästä... Mutta sitten toisin päin tää homma ei oikein toimi. Noh, ei se mitään. huomenna on uusi päivä. Tosin kiireinen sekin, mutta ei ehkä niin stressaava. Silloin tarvitsee hoitaa vain omat perushommat ja ehtiä yhteen koulutukseen ajoissa.
Ja tänäänkin siis sain parilta työkaverilta päivän päätteeksi tosi positiivista palautetta ja ne autto ideoimaan seuraavaa vastaavaa tapahtumaa. Ja tuo kyllä piristi, mutta ei näköjään tarpeeksi....
No, nyt sitten keskityn hitaaseen elämään keittelemällä punajuuria punajuurikeittoa varten. Ja koska se on hidasta puuhaa, niin tässä ei voi onneksi kiirehtiä minnekään. mitä nyt vähän pitäis siivota ja pakata, mutta ehkä sitten myöhemmin. Ennen tätä myöhemmin-aikaa ajattelin käydä vielä saunassakin.
Onneksi pian on kuitenkin viikonloppu (tää on ehkä jo hieman epätoivoista näin tiistaina...).
Kommentit
Lähetä kommentti