Siirry pääsisältöön

farkut

Farkkujen ostaminen on ollut varmaan aina mulle enemmän tai vähemmän ongelmallista. Aina ongelmaa ovat tuottaneet mun lyhyet jalat. Oon 170 cm pitkä, mutta farkkujen pituus 32 on ehdottomasti liian pitkä. Ja tuosta lyhyempiä myydään oikeasti tosi harvoin (tai sitten ne on just ja just liian lyhyet). Yleensä mulla sitten onkin aina liian pitkät lahkeet. Niitä sitten käärin ulos- tai sisään päin riippuen tilanteesta. Seuraava ongelma on mun olematon pylly. Ja lantio. On suhteellisen vaikeaa löytää farkkuja, jotka on takapuolesta sopivat. Onneksi on olemassa teinikaupat, joissa tällaisia ainakin vielä löytyy.
Tänä syksynä luulin jo löytäneeni saksasta Tom Tailorilta täydelliset farkut. En kuitenkaan halunnut kovin reikäisiksi kulutettuja (ne ei sovi ehkä kuitenkaan ihan töihin)  ja muista ei sitten kuitenkaan ollut oikeaa lahkeen pituutta. Nettikaupankin selasin ahkerasti, mutta ei :/
Tällä viikolla sitten suuntasin päättäväisesti Vilaan aikomuksena hankkia uudet farkut. Olin suunnitellut korkealle vyötärölle tulevia farkkuja, mutta lankesin sitten kuitenkin tavallisiin (?) lantiomallisiin kapeisiin farkkuihin. Oi sitä tunnetta, kun on sopivat farkut jalassa. Olen laihtunut syksyn aikana sen verran, että mulla oli ennen tätä päivää tasan yhdet farkut, jotka olivat jotenkuten sopivat. Nyt niitä on kahdet. oi.  (ja mukaan tarttuivat myös sopivat farkkulegginsit (vanhat joutui pesemään joka käytön jälkeen, jotteivat ne tippuneet jalasta) ja parit paksut sukkikset... Lompakkokin siis sai laihdutusta...) Ja siis kaikki farkkuni ovat edelleen liian pitkälahkeisia, mutta ei se mitään. Pääasia on, että ne pysyy jalassa.
(niin ja uudet farkut on kooltaan pienimmät, mitä mulla on ollut varmaan 13 vuoteen. mieletöntä :))

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Beijing8

Tässä vaiheessa vuotta väsymys alkaa hieman (no, aika paljon enemmänkin) painaa päälle. Väsymyksen saapuessa, mielikuvitus tuntuu väistyvän taka-alalle. Tästä seuraa se, että vapaat illat pääsevät yllättämään ("mitä, eikö nyt olekaan skidejä?" "siis, eikö kummallakaan ole mitään menoa?"), mikä on sikäli aina iloinen uutinen. Näille vapaille illoille tekemisen keksiminen tuntuukin olevan haastavampaa. Aika usein olemmekin H:n kanssa jääneet ihan vain kotisohvalle. Viime viikonloppuna kuitenkin kiskoimme itsemme liikenteeseen ja suuntasimme Kampin kauppakeskuksen viidenteen kerrokseen: Kampin Kortteliin. Korttelissa on kymmenen (tai sitten laskin väärin) erilaista ravintolaa, jotka eivät todellakaan ole perinteisiä kauppakeskusravintoloita. Ylipäätänsä tilasta ei tullut mieleen mitenkään kauppakeskus, koko tila oli nimittäin aika tyylikäs ja samaan aikaan kodikas. Kauppakeskuksen kuulutukset eivät ylös kuuluneet ja koko tila oli erittäin siisti ja lisäksi yllättävän …