Siirry pääsisältöön

Asioiden epävarmuudesta

Mitä vanhemmaksi tulen sitä helpompi on katsella itseään ikään kuin ulkopuolelta. Tai ainakin sitä entistä minää. Sitä minää, mikä oli vuosi tai pari tai vuosikymmen sitten. On tarpeeksi kaukana siitä ajasta, että voi nauraa itselleen ja nähdä, kuinka hölmöjä asioita sitä tekikin ja tekee edelleen...

Epävarmuuden sietokyky on se asia, minkä tiedostan itsessäni. Itselläni tämä sietokyky on siis huono. Mua ei stressaa yleensä tekemättömät työt (koska ne voin päättää tehdä ja hoitaa sitten pois alta) tai siivoamaton koti (voi voi, jos se haittaa jotakin. Ja tällekin voi tehdä jotain, jos haluaa) tai ajan puute (tekemisiä voi priorisoida. Hyvällä muistilistalla pääsee pitkälle). Mutta se, että jokin asia on kovin epävarma, se stressaa. Se, että on epäselvää miten jokin asia menee. Se, ettei tiedä, kuinka jokin asia pitäisi hoitaa. Se, ettei tiedä, mitä on tapahtumassa lähitulevaisuudessa. Se, että jokin asia saattaa muuttua radikaalisti, mutta siitä ei voi olla vielä varma. Olen selvästikin tekijä-ihminen. Teen mielelläni jotain ongelmille. En pidä niissä märehtimisestä. Pidän kuitenkin asioiden pohtimisesta ja pyörittämisestä. Erilaisten vaihtoehtojen miettimisestä. Mutta en pidä siitä, että joistakin itsestäni johtumattomista syistä jotkin asiat ovat epävarmoja. Tykkään suunnitella asioita. Hyväksyn suhteellisen helposti sen, että suunnitelmat kuitenkin muuttuvat. Parhaiten hyväksyn sen kuitenkin silloin, kun se muutos tapahtuu tässä ja nyt. Eniten mua ärsyttää se, että ilmassa on mahdollisuus muutoksista. Mutta se muutos tapahtuu vasta viikon päästä, jos tapahtuu. Tai kuukauden. Tai vuoden.

En ole oikeasti ollenkaan "katellaan" -ihminen. Yritän opetella olemaan sitä kuitenkin edes vähän. Aina kun kaikkeen ei vaan voi vaikuttaa. Ja jotkut asiat vain tapahtuvat niin kuin on tarkoitus ja silloin on parempi vain "katella" kuin käy.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Beijing8

Tässä vaiheessa vuotta väsymys alkaa hieman (no, aika paljon enemmänkin) painaa päälle. Väsymyksen saapuessa, mielikuvitus tuntuu väistyvän taka-alalle. Tästä seuraa se, että vapaat illat pääsevät yllättämään ("mitä, eikö nyt olekaan skidejä?" "siis, eikö kummallakaan ole mitään menoa?"), mikä on sikäli aina iloinen uutinen. Näille vapaille illoille tekemisen keksiminen tuntuukin olevan haastavampaa. Aika usein olemmekin H:n kanssa jääneet ihan vain kotisohvalle. Viime viikonloppuna kuitenkin kiskoimme itsemme liikenteeseen ja suuntasimme Kampin kauppakeskuksen viidenteen kerrokseen: Kampin Kortteliin. Korttelissa on kymmenen (tai sitten laskin väärin) erilaista ravintolaa, jotka eivät todellakaan ole perinteisiä kauppakeskusravintoloita. Ylipäätänsä tilasta ei tullut mieleen mitenkään kauppakeskus, koko tila oli nimittäin aika tyylikäs ja samaan aikaan kodikas. Kauppakeskuksen kuulutukset eivät ylös kuuluneet ja koko tila oli erittäin siisti ja lisäksi yllättävän …