ensilumi? ensiräntä? jotain...

Eilen illlalla vihdoin ja viimein täälläkin oli maa valkoinen (ja on se paikoin vieläkin). ihanaa. Tämä ihana valkoinen yllätys tuli vastaan, kun olin lähdössä ystävälle valmistamaan joulukarkkeja (niistä myöhemmin lisää). Voi sitä tunnetta, kun lumeen (tai räntään...) jäi jäljet ja huppu oli lumessa (tai rännässä...) ja kaulahuivi lumessa ja...  Nyt kun vain tulisi oikeasti lunta ja oikeasti pakkasta ja kaikki alkaisi näyttää jouluiselta (miten niin mä oon lumifriikki... Herää kysymys, että minkä ihmeen takia mä oon valinnut majapaikakseni sen osan Suomesta, jossa lunta on aika varmasti aina vähiten...).

Viikonloppuna suuntasimme P:n kanssa ajatuksia enemmän ja enemmän jouluun. Aika monta joululahjaa tuli hankittua. Aika monta joululahjaa tuli paketoituakin (tänäkin vuonna tylsästi ihan tavalliseen lahjapaperiin. Joku vuosi oon jaksanut kikkailla lahjapakettien kanssa, tänäkään vuonna en...) ja lähes kaikki hankkimatta olevat lahjat suunniteltua. Hyvä me. Niin ja pöydälle olen kasannut hirmuisen kasan villasukkia, jotka pitäisi kaikki päätellä... Ehkä se projekti etenisi myös tällä viikolla. Toivottavasti ainakin, tässä alkaa tulla muuten kiire...

Ja viikonloppuna tuli käytyä myös ihanan kummitytön ihastuttavilla synttäreillä. Oli ihana nähdä rakkaita ystäviä, oli ihana fiilistellä joulua omakotitalossa, joka oli jo niin jouluinen. Jälleen kerran talokuume nosti taas päätään, mutta järjen ääni on nuijinut sen jo aika alas... Ihmeellinen on se päivä, jos meillä on pääkaupunkiseudulla varaa omakotitaloon. Suuntaan siis katseita rivitaloihin. Kyllä nekin on lähes yhtä kivoja. Ainakin melkein. Ehkä.