Siirry pääsisältöön

kahvakuulailua

Tällä viikolla se sitten vihdoin ja viimein tapahtui. Suuntasin ystäväni kanssa Elixian kahvakuulatunnille. Kokemus kahvakuulista oli etukäteen kummallakin nolla, niinpä tunnelmat tunnille mennessä olivatkin kovin ristiriitaiset. Valitsimme raukkamaisesti fiksusti pienimmät mahdolliset kahvakuulat (4kg ja 6kg) mukaan ja niillähän se treeni sitten alkoi. Treeni oli hieman sellaista äijätreeniä. Lihaskuntotreeniä, ei askelkuvioita, ei musiikin tempoon tekemistä (tämän opettelu oli muuten haastavaa... Sitä yritti väkisinkin rytmittää liikkeet musiikin mukaan ja se ei noooh oikein onnistunut), paljon samojen liikkeiden toistoja. Tunnilla (45min) tehtiin muistaakseni viittä eri liikettä, kolmessa eri sarjassa.  Kahvakuulan käsittely oli sitten oma taitonsa.... Aluksi varsinkin hieman pelotti, että joko a) ote irtoaa ja heitän vahingossa kuulan menemään tai b) kumautan kuulalla vierustoveria päähän. Näitä kauhukuvitelmia ei sentään tapahtunut eikä kuula tippunut varpaillekaan. Tunnin aikana en päässyt oikein käsitykseen siitä, että a) otinko sopivan painoiset kuulat ja b) tehoaako harjoitus. Parina treenin jälkeisinä päivinä näihin asioihin on kyllä tullut vastaukset. a) Kuulat oli selvästikin sopivat, isompiin ei taida olla välttämätöntä siirtyä. b) Harjoitus tehosi. Kipeitä lihaksia on siis löytynyt aika paljon....
Kahvakuulatreeni oli yleisesti ottaen aika hyvän tuntuinen tunti. Hieman koordinaatiota piti harjoitella, että tajusi, miten sitä kuulaa pitää heilutella. Lihakset (löytyi paljon pieniä lihaksia, jotka voi olla näköjään uskomattoman kipeitä...) on hellinä jälkeen päin. Hiki tuli.  Ja mikä tärkeintä, tunti sopi hyvin työpäivän jälkeiseen olotilaan. Ei vaikeita askelkuvioita ja aivot sai laittaa aikalailla narikkaan...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Beijing8

Tässä vaiheessa vuotta väsymys alkaa hieman (no, aika paljon enemmänkin) painaa päälle. Väsymyksen saapuessa, mielikuvitus tuntuu väistyvän taka-alalle. Tästä seuraa se, että vapaat illat pääsevät yllättämään ("mitä, eikö nyt olekaan skidejä?" "siis, eikö kummallakaan ole mitään menoa?"), mikä on sikäli aina iloinen uutinen. Näille vapaille illoille tekemisen keksiminen tuntuukin olevan haastavampaa. Aika usein olemmekin H:n kanssa jääneet ihan vain kotisohvalle. Viime viikonloppuna kuitenkin kiskoimme itsemme liikenteeseen ja suuntasimme Kampin kauppakeskuksen viidenteen kerrokseen: Kampin Kortteliin. Korttelissa on kymmenen (tai sitten laskin väärin) erilaista ravintolaa, jotka eivät todellakaan ole perinteisiä kauppakeskusravintoloita. Ylipäätänsä tilasta ei tullut mieleen mitenkään kauppakeskus, koko tila oli nimittäin aika tyylikäs ja samaan aikaan kodikas. Kauppakeskuksen kuulutukset eivät ylös kuuluneet ja koko tila oli erittäin siisti ja lisäksi yllättävän …