Siirry pääsisältöön

kahvakuulailua

Tällä viikolla se sitten vihdoin ja viimein tapahtui. Suuntasin ystäväni kanssa Elixian kahvakuulatunnille. Kokemus kahvakuulista oli etukäteen kummallakin nolla, niinpä tunnelmat tunnille mennessä olivatkin kovin ristiriitaiset. Valitsimme raukkamaisesti fiksusti pienimmät mahdolliset kahvakuulat (4kg ja 6kg) mukaan ja niillähän se treeni sitten alkoi. Treeni oli hieman sellaista äijätreeniä. Lihaskuntotreeniä, ei askelkuvioita, ei musiikin tempoon tekemistä (tämän opettelu oli muuten haastavaa... Sitä yritti väkisinkin rytmittää liikkeet musiikin mukaan ja se ei noooh oikein onnistunut), paljon samojen liikkeiden toistoja. Tunnilla (45min) tehtiin muistaakseni viittä eri liikettä, kolmessa eri sarjassa.  Kahvakuulan käsittely oli sitten oma taitonsa.... Aluksi varsinkin hieman pelotti, että joko a) ote irtoaa ja heitän vahingossa kuulan menemään tai b) kumautan kuulalla vierustoveria päähän. Näitä kauhukuvitelmia ei sentään tapahtunut eikä kuula tippunut varpaillekaan. Tunnin aikana en päässyt oikein käsitykseen siitä, että a) otinko sopivan painoiset kuulat ja b) tehoaako harjoitus. Parina treenin jälkeisinä päivinä näihin asioihin on kyllä tullut vastaukset. a) Kuulat oli selvästikin sopivat, isompiin ei taida olla välttämätöntä siirtyä. b) Harjoitus tehosi. Kipeitä lihaksia on siis löytynyt aika paljon....
Kahvakuulatreeni oli yleisesti ottaen aika hyvän tuntuinen tunti. Hieman koordinaatiota piti harjoitella, että tajusi, miten sitä kuulaa pitää heilutella. Lihakset (löytyi paljon pieniä lihaksia, jotka voi olla näköjään uskomattoman kipeitä...) on hellinä jälkeen päin. Hiki tuli.  Ja mikä tärkeintä, tunti sopi hyvin työpäivän jälkeiseen olotilaan. Ei vaikeita askelkuvioita ja aivot sai laittaa aikalailla narikkaan...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike . Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli. Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen: Sopivasti salaattia revittynä lautasille Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle Samoin höylätään parmesania Päälle ripotellaan paahdettuja pinjans

Cafe Pispala: brunssi

Tänä vuonna vietimme vappuviikonlopun kylmässä ja talvisessa säässä Tampereella (sikäli ei mitään uutta, siltä tämä kevät on viime päivinä  muutenkin vaikuttanut). Kokoonnuimme samalla kuuden hengen ystäväporukalla, jolla vietimme viime vapunkin (silloin tosin Turussa). Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii. Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppuj