Siirry pääsisältöön

Maaliskuun luetut

Kirjojen määrän perusteella veikkaisin maaliskuuta lyhyimmäksi kuukaudeksi.... Ilmeisesti mulla on ollut tämän kuukauden aikana aika kiire ja lukemiselle on jäänyt vähemmän aikaa. Töissä on tainnut myös olla hieman stressaavaa, koska valitsemani kirjat ovat olleet pääasiallisesti hyvin kevyitä. Tai sitten mä alan henkisesti valmistautua jo kesään :). 

Alastair Reynolds: Pääteasema
Scifiä pitkästä aikaa. Tykkään lukea scifiä, mutta takuuvarmoilta kirjailijoilta ei kauhean usein ilmesty uusia kirjoja, tai ainakaan niitä ei suomenneta kovin tiuhaan tahtiin. Englanniksi sanat on sen verran vaikeita, etten muutamaa yritystä lukuunottamatta ole scifiä englanniksi lukenut. Tästä kirjasta pidin. Sopii hyvin kaikille scifin ystäville. Jos scifiin ei ole aiemmin tutustunut, sopii tämä siihenkin. Kirjassa ei mitään maailmaa mullistavia oivalluksia ollut, mutta kivaa luettavaa se oli.

Belinda Olsson: Raskausjärkytys
Tähän aikaan sopiva ;). Lapsia alkaa olla lähes kaikilla tai lähes kaikille on tulossa niitä... Mutta siis ihan viihdyttävä kirja. Ei mitään maailmaa mullistavia juttuja, ihan viihdyttävää...

Madeleine Hesserus: Paljain jaloin
Kuukauden lukupiirikirja. Hieman hämmentävä opus. Ja jälleen erilainen. Hyvää poistumista omalta mukavuusalueelta.

Lesley Lokko: Tummaa suklaata
Kuukauden hömppä. Mukava kirja, jossa seurattiin kolmen eri naisen elämää teini-iän loppupuolelta kolmikymppiseksi saakka. Näiden kolmen naisen elämät sivusivat toisiaan enemmän tai vähemmän. Tosin aika kauan aikaa kesti saada linkki kolmannesta naisesta näihin muihin. Hieman kliseinen kirja, mutta pidin kuitenkin. Samalla opin myös jotain uutta Haitista ja Ghanasta. + matkakuume nosti jälleen päätään... (pitäisikin muuten ruveta etsiskelemään New Yorkin matkaoppaita lainaan)

Lauren Weisberger: Haluan Harry Winstonin
Joka kerta, kun näen kirjan nimen päässäni alkaa soimaan: Tahtoisin ginitonicin, ginitonicin... Ja hömppyydessään kirja oikeastaan sopii hyvin tähän lauluun. Tämä siis vei mennen tullen kuukauden hömppä -tittelin. Mutta hyvin kirjoitettu, hauskaa luettavaa ja takuuvarma onnellinen loppu. 

Kommentit

  1. Mulle tuli huono omatunto.. Mä olen lukenut mun viimeistä kirjaa varmaan vähän vajaan vuoden! Se on oikeesti hyvä ja mielenkiintoinen kirja, mutta mä oon vaan kovin hidas lukemaan.. Nostan siis ihan kamalasti hattua sulle kun pystyty lukemaan viisi kirjaa kuukaudessa! Huhuh. :)

    VastaaPoista
  2. mä oon ehkä keskimääräistä nopeampi lukija. Tosin en sitten pystykään muistamaan edes päähenkilön nimeä jälkikäteen... Luen lähinnä rentoutuakseni, joten en käytä yleensä lukemiseen mitenkään mielettömästi aivokapasiteettia. Kunhan luen ja saan samalla jotain hauskoja ideoita tai oivalluksia.
    Mun päivittäisiin rutiineihin kuuluu lukea aamupalaa syödessä (hyi mua, syödessä ei ehkä saisi lukea samalla...), töistä tullessa teekupin kera ja illalla sängyssä vielä ennen nukahtamista.

    VastaaPoista
  3. Hei, kerrotko lisää tuosta Raskausjärkytyksestä. Millanen juoni ja suosittelisitko mulle?

    VastaaPoista
  4. Päähenkilö on n.30v nainen, joka tulee yllättäen raskaaksi. Sitten se siinä suhteellisen paljon kriiseilee raskauttaan ja sen tuomia muutoksia. Päähenkilö ei ole omasta mielestään oikein valmis äidiksi ja se ei koe istuvansa äiti-muottiin. Suhteellisen tiukkaa tilitystä välillä...Päähenkilö on töissä lehdessä, joten siitä puolesta kerrotaan myös aika paljon.
    On silleen aika yksityiskohtaisesti kirjotettu, mitään ei peitellä... Muistaakseni tässä oli reilut 400 sivua ja välillä mulle teki tiukkaa lukee. Tai siis vaikka kirja oli aika viihdyttävä niin jotenkin se välillä oli liian junnaavaa ja yksityiskohtaista. Toisaalta tää oli myös hieman hömppäkirjamainen. ....mutta mä oon niin yltiösurkee suositteleen kirjoja, että en osaa oikeesti sanoo.... sorry :/

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Beijing8

Tässä vaiheessa vuotta väsymys alkaa hieman (no, aika paljon enemmänkin) painaa päälle. Väsymyksen saapuessa, mielikuvitus tuntuu väistyvän taka-alalle. Tästä seuraa se, että vapaat illat pääsevät yllättämään ("mitä, eikö nyt olekaan skidejä?" "siis, eikö kummallakaan ole mitään menoa?"), mikä on sikäli aina iloinen uutinen. Näille vapaille illoille tekemisen keksiminen tuntuukin olevan haastavampaa. Aika usein olemmekin H:n kanssa jääneet ihan vain kotisohvalle. Viime viikonloppuna kuitenkin kiskoimme itsemme liikenteeseen ja suuntasimme Kampin kauppakeskuksen viidenteen kerrokseen: Kampin Kortteliin. Korttelissa on kymmenen (tai sitten laskin väärin) erilaista ravintolaa, jotka eivät todellakaan ole perinteisiä kauppakeskusravintoloita. Ylipäätänsä tilasta ei tullut mieleen mitenkään kauppakeskus, koko tila oli nimittäin aika tyylikäs ja samaan aikaan kodikas. Kauppakeskuksen kuulutukset eivät ylös kuuluneet ja koko tila oli erittäin siisti ja lisäksi yllättävän …