Siirry pääsisältöön

sormet mullassa

Näin keväisin se aina iskee: kaipuu omasta pihasta. Suurin syy siihen, miksi haluaisin asua seuraavaksi rivitalossa on se mukana tuleva oma piha (omakotitalostakin se toki löytyisi, mutta sellaiseen ei oo kyllä varaa näillä leveyksillä)...  Mä niin kaipaisin sitä omassa pihassa kukkapenkkien kuopsuttamista ja puutarhan suunnittelua ja kasvien istuttamista ja... Toisaalta järki kyllä kertoo sen, että esimerkiksi tänä keväänä ei olisi kyllä pahemmin ollut aikaa puutarhassa aikaa vietellä. ...Tosin ehkä oisin sitten järkännyt vapaa-aikani jotenkin toisin, mene ja tiedä.

Omaksi onnekseni omistan kuitenkin kivan parvekkeen, johon voin vähän suunnata puutarhainnostustani. Tänä keväänä parvekkeen laittaminen on vielä pahasti vaiheessa (lasit on vieläkin pesemättä ja muutenkin siellä on vielä pientä kaaosta), mutta kevään istutukset on tehty.

Ensin oli edessä reissu puutarhakauppaan. Sieltä mukaan lähti kassillinen taimia:


Seuraavaksi oli vuorossa reissu Ikeaan, josta lähti mukaan purkit, joihin pääsivät basilika, persilja ja ruohosipuli.


Lisäksi istutin parvekelaatikkoihin sipuleita (tästä voi tulla niiin kamalan näköistä, tai sitten idea toimii....) ja niiden sekaan heittelin jonkinlaista matalaa kesäkukkasekoitusta. Kotikotoa toin 2 amppelitomaattia ja lisäksi hankin vielä purkissa olevan chilipensaan. Näillä mennään tänä kesänä.

Haasteena tässä parvekeistutushommassa on sitten se, että kesän reissujen ajaksi pitää hankkia kasveille kastelija... Onneksi tänä vuonna on kiva kannu, millä kastella:

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…