Siirry pääsisältöön

Brunssilla Sunnissa


 Juhannusviikonloppuna suuntasimme myös brunssille Senaatintorilla sijaitsevaan Sunniin . Ravintola mainosti brunssiaan suomalaisena juhannusbrunssina ja pöydästä löytyikin erilaisia leipiä (muunmuassa mielettömän hyvää saaristolaisleipää), paahtopaistia, kinkkua, muutamaa salaattia, uusia perunoita, lohta, silakoita, silliä ja uusia perunoita. Lisäksi oli jogurttia sekä ravintolan omaa mysliä, hedelmiä, valkohomejuustoa sekä mielettömän hyvää pähkinöillä höystettyä siirappia (tätä siis syötiin valkohomejuuston kanssa). Tuo viimeinen vei niin kielensä mennessään. Ehdottomasti tämän brunssin huippukohta. Tarjolla oli myös teetä (erilaisia irtoteelaatuja, plussaa tästä), kahvia sekä herkullisen näköistä mansikkakakkua (tätä ei tosin maistettu, vatsat olivat jo täynnä).

Ravintola oli kuin tehty turisteille. Suhteellisen suomalaista ruokaa, musiikkina soi suomalaista iskelmää ja ikkunoista oli näkymät Senaatintorille. Puolet asiakkaista taisikin olla turisteja kielten sekamelskasta päätellen.

Tämä brunssipaikka oli oikein kiva. Ruoka oli myös kivaa. Mutta homejuustoa + pähkinäsiirappia lukuunottamatta mikään ei aiheuttanut suuren suuria kicksejä. Hintaan nähden kuitenkin hyvää. Voisin mennä uudestaankin. + tuota pähkinäsiirappia on pakko kokeilla itse...

Kommentit

  1. Näyttää ja kuulostaa hyvältä. :) Muutaman kerran olin Sunnin ohi kävellyt, mutten ole eksynyt sisään vielä kertaakaan. Nuo näkymät ovat kyllä upeat!

    VastaaPoista
  2. Suosittelen joskus kokeilemaan. Mitään überkokemusta Sunn ei anna, mutta peruskivaa meininkiä kuitenkin :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…