Siirry pääsisältöön

Toukokuussa luetut

Cecilia Ahern: Sateenkaaren tuolla puolen
Hömpällä alkoi tämäkin kuukausi, mutta ehdottomasti hyvällä hömpällä. Taitaa itse asiassa olla paras hömppäkirja pitkiin aikoihin. Kirja koostuu kirjeistä, korteista, sähköposteista ja chat-viesteistä. Koko tarina koostui näistä; mitään selittelyjä tai muutakaan ei missään välissä ollut. Kiva tarina, joka piti koukussa.

Rowan Coleman: Sattumalta äidiksi
Lisää hömppää. Tarinassa kolmekymppinen nainen joutui yllättäen kummityttöjensä huoltajaksi. Kertomusta siitä, kuinka lapseton lapsia tuntematon ihminen joutuu lasten kanssa tekemisiin. En löytänyt oikeastaan ollenkaan kiinnekohtia omaan elämääni (paitsi, ettei lapsia ole)... Mun on vaikea kuvitella, että näin uusavuttomia ihmisiä voi olla (vaikka varmasti niitä onkin). Lisäksi tarinaan on tietenkin lisätty rakastuminen ja muutama kriisi ja onnellinen loppu. Mukavaa luettavaa. 

Sophie Kinsella: Soitellaan, soitellaan!
Jälleen lukiessani tätä kirjaa muistin, etten oikeastaan pidä Sophie Kinsellan kirjoista... Tai ainakaan niin paljon, että haluaisin niitä erityisen paljon lukea. Jotenkin tämä kuitenkin aina unohtuu kirjastossa... No, kirjana tämä oli jälleen hömppää. Tarina ärsytti mua aluksi suunnattomasti. Päähenkilö ei mielestäni ole uskottava ja tarina oli todella ennalta arvattava...  Takatekstissä luvattiin "Riemastuttavan railakas tarina, joka iskee suoraan nauruhermoon", nooh hermoon se meinasi iskeä, mutta ei nyt erityisesti nauruhermoon. Olihan niitä hauskoja kohtia toki ja ihastuttavan romanttisia jne, mutta sanoisin että jopa liian kevyttä mun makuunkin....

Denise  Affonço: Elossa kuoleman kentillä
Kuukauden lukupiirikirja. Todella paljon ajatuksia herättävä kirja. Synkkä aihe, synkkiä kuvauksia. Ei kuitenkaan ahdistava tai kammottava kirja. Affonço kirjoitti oman tarinansa mielenkiintoisesti ja tarinasta nousi esiin mieletön hengissä pysymisen tarve ja kuitenkin jollakin tavalla positiivinen kuva tulevaisuudesta. Opin paljon uutta Kambodzasta ja siinä sivussa tuli myös jälleen tutkailtua vähän tarkemmin Vietnamin sotaakin. Jotenkin tämä kirja ei kuitenkaan koskettanut niin paljon kuin se olisi voinut. Jäin lukijana katselemaan tilannetta vain ulkopuolelta.

Emily Giffin: Rakkauden pudotuspeli

Itsenäinen jatko-osa Rakkaus lainassa -kirjalle. Hömppää tämäkin. Olen lukenut myös tuon ekan osan ja oli oikeastaan ihan mielenkiintoista lukea tarinan jatkoa, koska sen kertoi nyt eri henkilö. Näkökulmamuutos oli aika iso. Joko mä oon lukenut tän kirjan aiemmin tai nähnyt leffan joka pohjautuu tähän tai sitten mä oon mielettömän hyvä arvaamaan.... Tiesin nimittäin alusta asti, mikä on kirjan loppuratkaisu... Mutta viihdyttävä tämä oli silti.

Nora Roberts: Valkokankaan varjot
Romantiikkaa ja jännitystä. Siinäpä se. Helposti luettavaa hömppää jälleen. Pidin.

Rosamund Lupton: Sisar
Trilleri, joka vei mukanaan. Kirjoitettu jälleen kirjemuodossa. Pidin tästäkin.


Luin toukokuussa vielä jonkun kirjan, mutten millään kykene muistamaan, että mikä se oli.... masentavaa.   



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…