Siirry pääsisältöön

Espoota pyöräillen

Tämän kesän pyöräilyt ovat edelleenkin jääneet nolostuttavan vähäiseksi...Pyöräilyjalkaa on kovasti monena päivänä vipattanut, mutta joku syy (tai tekosyy...) on liikenteeseen lähdön estänyt.

Viime viikolla sää kuitenkin suosi ja silloin tein jo pitkään suunnittelemani Espoo-pyöräilyn. Espoon matkailun sivuilta löytyy erilaisia lyhyempiä ja pidempiä reittiehdotelmia. Itse valikoin pisimmän ja haastavimman Espoo kunto-reitin. Täältä voit nähdä reitin kartalta. Itse aloitin kierrokseni Leppävaarasta, josta suuntasin ensi Tapiolaan ja sitten Rantaraittia pitkin nii pitkälle kuin pääsi. Rantaraitillehan olisi voinut puikahtaa jo Leppävaarasta, mutta alkupään raitti on mutkittelevaa ja hidasta pyöräiltävää, joten tyydyin noudattamaan annettuja ohjeita.

Rantaraittia pitkin pyöräileminen on elämys, mitä kannattaa joskus kokeilla. Upeita paisemia, pieniä kävely- ja pyöräilyteitä. Vaihtelevaa maastoa. Kivoja kahviloita matkan varrella. Hienoja taloja. Ja se meri... oih. Rantaraitti on periaatteessa merkitty todella hyvin. Mutta kun vauhtia on välillä se 30 - 40 km/h, niin ymmärrettävästi muutama kyltti tuli jälleen kerran ohitettua... Onneksi mulla on erittäin hyvä kuvamuisti, joten ilman kartttaakin (siis sehän olisi ollut järkevää kantaa mukana, jotenkin se vain unohtui...) löysin aina lopulta takaisin reitille.

Rantaraitin jälkeen pyöräilin itseni Kehä III:n yli ja kävin kurkkaamassa Espoon kartanon. Ajoin siitä siis vauhdilla ohi... Tässä kohdassa alkoi hyydyttää sekä henkisesti että fyysisesti, joten piti etsiä sopiva mäki, jonka päälle voi pysähtyä. Espoo on siis hieman mäkinen paikka ja en todellakaan halunnut pysähtyä vahingossakaan minkään mäen alle... Ylös päin pyöräily nollavauhdista lähtien olisi ollut liian raastavaa...  Espoon kartanon jälkeen sitten eksyinkin taas Kunto-reitiltä. Muutaman kerran piti kaivaa puhelimesta kartta esille ja vähän hahmottaa, että missä oon. Lopulta itseni paikallistin ja tässä vaiheessa onneksi myös yksi ystävä soitti. Puhelun pohtimisen ohella pyöräilykin meni taas vähän aikaa kevyemmin. Ja sitten olinkin jo melkein perillä takaisin Leppävaarassa. Viimeiset 4 km ja se pienoinen nousu meinasivat käydä jo kohtalokkaaksi. Mutta loppujen lopuksi perille pääsi hikinen ja väsynyt, mutta itseensä tyytyväinen ihminen. Edellisen pitkän pyöräilyn olen tehnyt reilu vuosi sitten Saksassa, joten yllättävän hyvin jaksoin. Hyvä minä.

Tämä Espoo kunto -reitti on tosiaan siis pitkä. Mun pyörän mittarin mukaan matkaa kertyi 52 km. Aikaa tähän suoritukseen meni yhteensä pysähtymisineen n. 3½h, itse pyöräilyyn 2h 40min. Kovin haastavaksi en kuitenkaan tätä reittiä kokenut. Mäkiä oli joo, mutta ei nyt mitään hillittömiä. Maasto oli ylipäätänsä aika helppoa poljettavaa, asfalttia tai hyvää hiekkatietä suurimmaksi osaksi. Tosin haastavuushan riippuu siitä, mihin vertaa. Mä vertaan Saksaan ja siellä korkeuserot oli usein huomattavasti suurempia kuin Espoossa, joten henkihieverissä tuli oltua monta monituista kertaa.

Kommentit

  1. Hih, tätä oli hauska lukea! Näin sut silmissäni viilettämässä tukka putkella kylttien ohi. :D

    VastaaPoista
  2. Hei, voisitko muuten harkita kokeilevasi ottaa tuon robottitunnistuksen pois päältä? Se on aika rasittava ja hankaloittaa kommentoimista (mä jätän joskus kommentoimatta vaan sen takia - laiska oon). Mun blogiin ei oo tullu roskapostia mainittavammin, vaikkei se ookaan päällä ja senhän saa kyllä takaisin päälle, jos siltä tuntuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kun sanoit, en ollut tullut ajatelleeksi... Poistin sen siis nyt saman tien. Jos saan hirveän roskapostiongelman, niin pistän sen sitten takas päälle :)

      Poista
  3. Hui ja Wau mikä matka! :) Itse olen vain syönyt viimeisen viikon täällä reissussa.. Arki koittaa tiistaina ja työt keskiviikkona, lomakilot voisi karistaa vaikka tuolla pyöräilyllä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. harmi, että säät ei näytä tälle viikolle niin otollisilta pyöräilylle :/. Toisaalta, hieman viileemmällä ei meinaa ehkä ihan niin kuolema tulla matkalla...

      Poista
  4. Mä olen ennen ollut kesät intohimoinen fillaroija, mutta viime kesänä hurahdin hölkkäämiseen ja sillä tiellä olen edelleen. Fillarointi on jäänyt, mutta yritän ryhdistäytyä ja ottaa sen hölkän vuorottelijaksi, sillä mun kropalleni se toimii rasvanpolttajana huomattavasti paremmin kuin juokseminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä opettelisin taas mielelläni juoksemaan. ...mä oon harrastanut juoksemista/hölkkäämistä tosi vähän, joten se pitäis taas nimenomana opetella. Mun nilkka ei vaan oikein tykkää juoksemisesta, eikä varsinkaan kovalla alustalla :/. Pitäisi siis vaan pyöräillä enemmän... kun saisi vain aikaiseksi ;)

      Poista
    2. Hyvät tossut on kaiken A ja O. Vaikka geelivaimennuksilla varustetut tossut tuntuvat olevan hiuksianostattavan kalliit, niin tossuihin satsaaminen kannattaa. Ite olen ostanut Asicset ja olen niihin tosi tyytyväinen. Huonoilla vaimennuksilla mulla tulee lenkistä selkäkin kipeeksi :-(

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…