Siirry pääsisältöön

Heinäkuussa luettuja

Khaled Hosseini: Leijapoika
Koskettava kirja Afganistanista. Suosittelen.

Nick Hornby: Hyvät ihmiset
Parisuhteilua, elämällä kriiseilyä, kriiseistä selviytymistä, moraalikoodeja, hyvyyttä. Hauska kirja, joka sai vielä miettimäänkin asioita.

Anne Kolehmainen: Mara ja Anni, kurreja ja tiikereitä
Omaelämänkerronnallinen kirja. Ihan jees, muttei mitenkään erityinen. Oikolukija olisi voinut vähän enemmän katsella kirjoitusvirheitä.

Jeffrey Eugenides: Middlesex
Ehdottomasti parhain pitkään aikaan lukemani kirja. Kirjaa lukiessa ajattelin, että onneksi se on näin paksu (lähes 800 sivua)... Kirjaa piti suorastaan säästellä, että siitä riittäisi iloa pitemmäksi aikaa. Ja silti se tuli luettua viiden päivän aikana... Mieletön tarina eräästä hermafrodiitista ja hänen suvustaan. Suosittelen ehdottomasti.

Torey Hayden: Sähkökissa
Siitä on pieni ikuisuus, kun olen viimeksi lukenut Haydenin kirjoja, mutta viehtymys näihin kirjoihin ei näköjään ole hävinnyt mihinkään. Hayden on kirjailijan lisäksi myös erityisopettaja ja terapeutti, ja nämä aihepiirit ovatkin kirjoissa erittäin suuressa osassa. Tämäkin kirja oli selviytymistarina pienestä pojasta, osittain myös jännäri. Pidin kovasti. Tosin jos ahdistuu kovasti muiden kohtaloista yms., niin Haydenin kirjat voivat olla aika rankkaa luettavaa.


Steve Alten: Mayojen testamentti
Hieman kahtalaisia tuntemuksia herättävä kirja. Toisaalta pidin. Toisaalta taas tää oli jotenkin ylispekuloiva. Erilaiset rakennusten mitat nostettiin tosi tärkeiksi, koska ne pysyttiin kertomaan piin avulla... Loppujen lopuksi lähes minkä tahansa luvun pystyy kertomaan piin avulla, joten ei siinä nyt mitään niin hillittömän ihmeellistä ole. Kirja oli joka tapauksessa mielenkiintoista luettavaa ja oli hauska lukea, millaiseksi kirjailija kuvitteli vuonna 2001 vuoden 2012 maailman. Hieman hän oletti tieteen kehittyneen nopeammin kuin mitä se on tehnyt. Samoin poliittisista kuvioista oli hauska lukea. Ei tainnut kirjailija arvata vuonna 2001, että Obamasta tulisi USA:n presidentti.

Maeve Binchy: Koko kadun kasvatti
Pidän kovasti Maeve Binchyn kirjoista. Ensinnäkin tykkään lukea Irlannista ja lisäksi nämä kirjat ovat aina jotenkin ihanan positiivisia. Asiat järjestyvät parhain päin, mutta silti elämä on kirjoissa kovin realistista. Myös Koko kadun kasvatti oli mukavaa luettavaa. 

Sofi Oksanen: Stalinin lehmät
Bulimiaa ja historiaa. Suomea ja Viroa. Kolme eri aikakautta. Bulimiaa sairastavan Annan tarina, johon vaikuttivat myös Annan äidin tarina sekä Annan isovanhempien tarina. Jos on taipumusta syömishäiriöön, en missään nimessä suosittele tätä kirjaa. Tästä voisi saada ehkä liikaa hyviä vinkkejä bulimiaan... Mutta itselle tämä oli erittäin mielenkiintoinen tietopaketti niin bulimiasta kuin Viron historiastakin. Pidin. 

Risto Isomäki: Pimeän pilven ritarit
Scifiä. Kivaa luettavaa, muttei sisältänyt mitään suuria oivalluksia. Antoi kuitenkin hyvän kuvan maailmankaikkeuden suuruudesta ja ihmisen pienuudesta. Loppua kohden rupesi hieman laahaamaan.  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Beijing8

Tässä vaiheessa vuotta väsymys alkaa hieman (no, aika paljon enemmänkin) painaa päälle. Väsymyksen saapuessa, mielikuvitus tuntuu väistyvän taka-alalle. Tästä seuraa se, että vapaat illat pääsevät yllättämään ("mitä, eikö nyt olekaan skidejä?" "siis, eikö kummallakaan ole mitään menoa?"), mikä on sikäli aina iloinen uutinen. Näille vapaille illoille tekemisen keksiminen tuntuukin olevan haastavampaa. Aika usein olemmekin H:n kanssa jääneet ihan vain kotisohvalle. Viime viikonloppuna kuitenkin kiskoimme itsemme liikenteeseen ja suuntasimme Kampin kauppakeskuksen viidenteen kerrokseen: Kampin Kortteliin. Korttelissa on kymmenen (tai sitten laskin väärin) erilaista ravintolaa, jotka eivät todellakaan ole perinteisiä kauppakeskusravintoloita. Ylipäätänsä tilasta ei tullut mieleen mitenkään kauppakeskus, koko tila oli nimittäin aika tyylikäs ja samaan aikaan kodikas. Kauppakeskuksen kuulutukset eivät ylös kuuluneet ja koko tila oli erittäin siisti ja lisäksi yllättävän …