Siirry pääsisältöön

Yhteistyö

Olin eräässä koulutuksessa tässä muuan päivä (parhaassa muuten, missä oon ikinä ollut). Ja eräästä oheismateriaalista pomppasi eteen kappale, jossa kerrottiin opettajien olevan edelleen yksinäisiä puurtajia. Siitä, kuinka ovet omiin luokkiin pidetään kiinni, ja kuinka opettaja edelleen suunnittelee yksin opetuksen ja huolehtii yksin itse opetuksesta.

Jäin pohtimaan tätä kovin. Nimittäin, mun työni opettajana ei todellakaan ole tuollaista. Jos olisi, niin saattaisinpa harkita alan vaihtoa. Mulle nimittäin yksi isoin voimavara töissä on yhteistyö. Rupesin miettimään, ettei mulla tässä jaksossa ole yhtäkään kurssia (yläkoulussa ei nyt oikein voi puhua kursseista, mutta parempaakaan nimitystä en keksi), jonka tunnit suunnittelisin täysin yksin... Itse asiassa 90% mun tunneista on sellaisia, että suunnittelen viikoittain ne yhdessä työkaverin/työkavereiden kanssa. Ja ne loput 10% on suunniteltu yleisellä linjalla yhdessä työkaverin kanssa.

No, tämä mun yhteistyösysteemi perustuu pitkälti henkilökemioihin. Jos kemiat eivät pelaisi yhteen, niin tuskin tulisi tehtyä niin paljon yhteistyötä. Näin, kun ne kemiat toimii, niin yhteistyöstä saa niin paljon. En enää viiden opetusvuoden jälkeen koe olevani aivan noviisi, mutta asioiden vääntämisestä työkaverin kanssa saa niin paljon. Väittäisin, että meidän kummankin tunnit ovat huomattavasti parempia, kun ollaan yhdessä mietitty eri ongelmakohdat ja sopivat tavat opettaa asia. Se mikä tästä seuraa on sitten se, että useimpina päivinä tulee jäätyä tuntien jälkeen tekemään yhteissuunnittelua, hyppärit tulee käytettyä myös tähän ja välitunneistakin aika usea kuluu palavereihin, jolloin tarkistetaan aikataulua ja sovitaan koepäiviä ja tehdään kokeita... Mutta heeei, en mä ainakaan halua mökittäytyä sinne omaan luokkaan.

Ja se mikä tästä yhteistyöstä on poikinut, on myös yhteisopettajuus. Se, että kaksi saman aineen opettajaa, opettaakin ryhmää yhdessä. Tosin tämä menee vielä hieman talkoilla (tai no voi niihin käyttää TET-tunteja, mutta todellisuudessa mä ainakin käytän paljon enemmän...), mutta ehkä joku kaunis päivä kaupungilla olisi niin paljon rahaa, että tähän voisi saada tukea (unta nähdessä...). Varsinkin haastavien ryhmien kanssa, yhteisopettajuus on ollut paras keksintö pitkään aikaan. Se, että kaksi aikuista opettaa asian ja ikään kuin keskustelee samalla sekä toistensa että oppilaiden kanssa, saa selkeästi enemmän muistijälkiä aikaan. Lisäksi tehtäviä tehdessä kaksi aikuista neuvomassa on aina 100% enemmän kuin yksi aikuinen.

....toivottavasti kukaan ei siis koskaan ikinä tule sulkemaan mua vain omaan luokkaani ja pakottamaan mua tekemään töitä vain yksin.... se olisi aika kamalaa...

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Beijing8

Tässä vaiheessa vuotta väsymys alkaa hieman (no, aika paljon enemmänkin) painaa päälle. Väsymyksen saapuessa, mielikuvitus tuntuu väistyvän taka-alalle. Tästä seuraa se, että vapaat illat pääsevät yllättämään ("mitä, eikö nyt olekaan skidejä?" "siis, eikö kummallakaan ole mitään menoa?"), mikä on sikäli aina iloinen uutinen. Näille vapaille illoille tekemisen keksiminen tuntuukin olevan haastavampaa. Aika usein olemmekin H:n kanssa jääneet ihan vain kotisohvalle. Viime viikonloppuna kuitenkin kiskoimme itsemme liikenteeseen ja suuntasimme Kampin kauppakeskuksen viidenteen kerrokseen: Kampin Kortteliin. Korttelissa on kymmenen (tai sitten laskin väärin) erilaista ravintolaa, jotka eivät todellakaan ole perinteisiä kauppakeskusravintoloita. Ylipäätänsä tilasta ei tullut mieleen mitenkään kauppakeskus, koko tila oli nimittäin aika tyylikäs ja samaan aikaan kodikas. Kauppakeskuksen kuulutukset eivät ylös kuuluneet ja koko tila oli erittäin siisti ja lisäksi yllättävän …