Siirry pääsisältöön

Aakkoset: I niin kuin ilo

Aakkoset jäivät hieman tauolle, sillä I-kirjaimessa tuli stoppi. Tiesin kyllä jo kauan aikaa sitten, minkä sanan I-kirjaimesta käytän. Kuitenkin kevään ja kesän aikana tapahtui paljon asioita, minkä takia ilosta oli vaikeaa kirjoittaa. Kukaan ei kuollut tai sairastunut vaikavasti, mutta eräs vaihe elämästä päättyi ja se aiheutti surua. Mutta myös iloa.

Ilo, nauru, huumorintaju ja varsinkin musta huumori ovat olleet mulle aina tärkeitä. Näyttää myös menevän niin, että mitä vaikeampaa on, sitä enemmän mä tarvin naurua. Mulla on ollut elämässäni pari jaksoa, jolloin nauru ei ole ollut kovin herkässä. Yleisesti ottaen nauru on kuitenkin erittäin oleellinen osa mua. Voisi oikeastaan sanoa, että mä rakastan nauramista.

Oon myös havainnut, että iloa kannattaa repiä pienistä asioista. Suurista sitä ei aina saa. Mutta päivä paranee mielettömästi iloitsemalla pienistä jutuista. Siitä, että aurinko paistaa, tai että sateella tuoksuu hyvälle, teestä, hyvästä työyhteisöstä, oppilaiden hauskoista lausahduksista, kynttilöistä, hauskoista viesteistä jne. Yleisesti ottaen mä oon varmaan peruspositiivinen ihminen ja iloa onkin helppo löytää lähes asiasta kuin asiasta. Ja kun niistä vaikeimmistakin asioista heittää huonoa läppää, niin niidenkin asioiden kestäminen on helpompaa.

Ja lisäksi ilo on valinta. Mä opettelin aikanaan valitsemaan aina sen positiivisemman näkökulman. Opettelin ajattelemaan aamuisin positiivisesti heräämisestä. Opettelin ajattelemaan positiivisesti töihin menemisestä jne. Ja loppujen lopuksi se positiivisuus on suuri osa mua. Ei mun enää aamuisin tarvi miettiä, että kyllä tässäkin päivässä on jotain hyvää. Vaan mä herään siihen ajatukseen, että tänäänkin on varmasti hyvä päivä. Ja ei, mun päivät ei missään nimessä oo aina ja täysin hyviä, mutta jokaisesta yleensä löytyy se jokin pieni ilo ainakin.  Ja kun ajattelee asioista positiivisesti, niin on yleisesti ottaen paljon kivempaa.

Toki tän elämäntilanteen huomioon ottaen välillä on niitä päiviä, kun ei sitä iloa tahdo niin löytyä. Onneksi kuitenkin yleensä viimeistään seuraavana päivänä, mua jo naurattaa hassut asiat, ja hymyilen puhuessani ihmisten kanssa. Hyvinä päivinä huomaan jälleen, kuinka alhaalla kävin huonona päivänä. En enää ihmettele, että eräskin ystävä huolestui suuresti puhuessaan mun kanssa puhelimessa tällaisena huonona päivänä. Tajusin nimittäin, että sillon mä en puhu ns. nauraen. ...sen taitaa huomata aika nopeasti...

Kommentit

  1. Mullekin tuli aakkosiin stoppi saman kirjaimen kohdalle. Tiedän kyllä mikä tämä I-kirjain on, mutta en jotenkin saa innostusta postauksen kirjoittamiseen. Täytyykin kaivaa se postaus luonnos-kansiosta ja ainakin yrittää kirjoittaa sitä vähän eteenpäin.

    Iloista viikkoa! :)

    VastaaPoista
  2. Olipas ihana kirjoitus, syvällinen ja koskettava <3 //Linda

    VastaaPoista
  3. Voimia huonoihin päiviin ja lisäiloa hyviin! <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Beijing8

Tässä vaiheessa vuotta väsymys alkaa hieman (no, aika paljon enemmänkin) painaa päälle. Väsymyksen saapuessa, mielikuvitus tuntuu väistyvän taka-alalle. Tästä seuraa se, että vapaat illat pääsevät yllättämään ("mitä, eikö nyt olekaan skidejä?" "siis, eikö kummallakaan ole mitään menoa?"), mikä on sikäli aina iloinen uutinen. Näille vapaille illoille tekemisen keksiminen tuntuukin olevan haastavampaa. Aika usein olemmekin H:n kanssa jääneet ihan vain kotisohvalle. Viime viikonloppuna kuitenkin kiskoimme itsemme liikenteeseen ja suuntasimme Kampin kauppakeskuksen viidenteen kerrokseen: Kampin Kortteliin. Korttelissa on kymmenen (tai sitten laskin väärin) erilaista ravintolaa, jotka eivät todellakaan ole perinteisiä kauppakeskusravintoloita. Ylipäätänsä tilasta ei tullut mieleen mitenkään kauppakeskus, koko tila oli nimittäin aika tyylikäs ja samaan aikaan kodikas. Kauppakeskuksen kuulutukset eivät ylös kuuluneet ja koko tila oli erittäin siisti ja lisäksi yllättävän …