Siirry pääsisältöön

aurinkoinen perjantai

...aamulla kuulas ilman hieman ärsytti, sillä tietenkin torstai-illalla unohdin laittaa auton lämmittimeen. Sisätilalämmitin ei siis hurissut ja aamulla piti siis skrapata kaikki ikkunat. Mutta jo töihin ajellessa ihana sää ja alkava auringonpaiste ilahduttivat.

Iltapäivällä sitten pistin vaatetta kunnolla päälle (kerrankin arvioin oikein; ei tullut kuuma eikä kylmä), nappasin kameran mukaan ja lähdin kävelylle. Hieman harkitsin kävelyseuran etsimistä, mutta yksinkin oli hyvä kävellä. Kuvailin ja tallustin. Mietiskelin ja tallustin. Kävin läpi omaa elämääni ja se oli kyllä ihan kasvattavaa puuhaa. Oli hauska huomata, kuinka monen erilaisen mutkan kautta olen tähän pisteeseen päätynyt.

Kävellessä alkoi jo hämärtyäkin, ja kun klo 17.15 palasin lähes kaksi tuntia kestäneeltä kävelyltä, olikin jo lähes pimeää. Kotiin päästyä olikin hyvä keittää vähän teetä ja käpertyä kirjan kanssa sohvan nurkkaan. Mukava olla taas vähään aikaan viikonloppu kotona ilman suurempia tekemisiä.

Kommentit

  1. On kyllä tosi ihana, että tähän märkään ja sateiseen syksyyn on mahtunut myös hirmuisen kauniita ja aurinkoisia päiviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. näin kahden harmaan päivän jälkeen tuollainen aurinkoinen päivä olis jälleen poikaa.... ehkä ensi viikonloppuna :)

      Poista
  2. Upeita kuvia! Kävelyretkesi kuulosti antoisalta. Noi on just parhaita! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos. antoisaa oli :), täytyy ehkä toistaa piakkoin uudestaankin :)

      Poista
  3. Oi että, mulla tuli huono omatunto sun kävelemisestä yksin, kun oon joutunu perumaan meidän treffit enkä tiiä koska nähdään.. toivottavasti pian!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. älä kanna huonoa omatuntoa... yksin käveleminen oli tietoinen valinta ja se teki erittäin hyvää tässä erittäin sekavassa tilanteessa.... mutta toivottavasti onnistutaan kuitenkin treffaamaan piakkoin :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…