Siirry pääsisältöön

Lokakuussa luetut

Työkaverin suosittelemat ja mulle tuomat kirjat hallitsivat tätäkin kuukautta (viisi kirjaa seitsemästä)... Mä en enää ehdi lukea mitään itse lainaamaani :D. Mutta ei se niin vakavaa, näin tulee luettua kans paljon ja hieman erilaisia kirjoja kuin mitä itse valitsisin.

J.Pekka Mäkelä: Nedut
Scifi-kirja jonka tapahtumat sijoittuvat pääasiallisesti Vantaalle... Hämmentävä yhdistelmä. Tosin mä en jotenkin laskisi tätä ihan ekana scifiksikään. Tosin en nyt oikein osaa sanoa, että mihin tyylilajiin tämä sitten kuuluisi. Kirjassa oli ihan mielenkiintoinen ajatuskuvio: mitä, jos neandertalin ihmisistä osa vietiinkin avaruuteen, ja mitä jos he tulevat takaisin...  Mutta ei tämä kirja nyt silti ihan kolahtanut.

Lee Child: Tappotahti
Toiminnantäytteinen jännäri. Helppoa luettavaa, ihan mielenkiintoinen juoni. Tosin vähän ennalta arvattava.... Mä olin aina askeleen edellä kirjan paljastuksia. Ihan jees kirja, aivot narikkaan -materiaalia.

Tony Parsons: Mies ja vaimo
Kirja, jonka aloitin jo varmaan elokuussa... Jotenkin tämä aina jäi jonkin toisen kirjan jalkoihin. Johtuen myös siitä, että kätevän kokonsa takia säästelin sitä matkalukemiseksi. Ja matkoilla ei sitten tullutkaan niin luettua. Kirja oli aiheeltaan mielenkiintoinen: parisuhdetta, eroamista, pettämistä. Kolahti myös omaan elämääni tällä hetkellä. Aivan täydellisesti tämä kirja ei kuitenkaan imaissut mukaansa.

Richard Morgan: Muuntohiili
Morganin ensimmäinen kirja ja aika hyvä sellainen. Scifiä jälleen. Tai no tarkemmin määriteltynä ehkä dekkari/jännäri, joka tapahtuu scifi-maailmassa. Kirjailija on selkeästi mieltynyt seksiin ja väkivaltaan (tyypillinen mies kenties?), niitä tässäkin kirjassa riittää... Mutta joka tapauksessa pidin.

Kjell Westö: Missä kuljimme kerran
Parempi kirjana kuin leffana. ...ja vaikka siis katsoin leffan aikoja sitten ja kirjan siis nyt vasta. Pidin kovasti. Suomen sisällissota on musta aiheena kiinnostava ja sitä tämäkin kirja pääasiallisesti käsitteli. Hieman sekavaa oli se, että henkilöitä oli paljon ja näkökulma vaihteli henkilöiden myötä aika paljon. Ihmeellistä kyllä, pysyin kuitenkin loppuun asti selvillä siitä, kuka on kukin. Lisäksi tässä kirjassa on erittäin paljon Helsingin kuvailua. Nyt kun alan (vihdoin ja viimein 10 vuoden jälkeen...) hahmottaa pääkaupunkimme eri kaupunginosia, niin tämä oli kerrassaan mielenkiintoista. Kirjan myötä keksin pari paikkaa, joissa pitää kyllä käydä. Ehkä ensi kesänä... :)

Iain M. Banks: Tähystä tuulenpuolta
Työkaverin suosittelemat kirjat jatkuvat. Scifiä jälleen. Ensimmäinen Banksin lukema kirja, mutta ei varmastikaan viimeinen. Pidin ajatuskuviosta sekä kerronnan tyylistä.

Nora Roberts: Revontulet
Kuukauden hömppä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…