Siirry pääsisältöön

Ragú bolognese

...uusia ruokasanoja jälleen. En ollut ennen tätä syksyä koskaan kuullutkaan ragústa... Jostakin netin syövereistä ohje kuitenkin ilmaantui ja pitihän sitä sitten vähän googlata, että mikä tällainen ihmeellisyys on. Nooh, pelkistettynä voisi sanoa, että ragú (ja erityisesti bolognalainen) on pitkään haudutettu (erittäin pitkään mielellään) jauhelihakastike. Kokkaaminen on tavallaan vaivatonta. Pilkotaan jonkin verran, paistellaan jonkin verran ja sitten vaan annetaan muhia. Itse ainakaan en jätä kuitenkaan hellaa päälle poistuessani kotoa, joten tämän ruoan tekemispäiväksi kannattaa valita päivä (tai ilta), jolloin on huono ilma ja voi hyvällä omatunnolla käpertyä vaikkapa tv:n ääreen. Samalla kastike muhii itsekseen (no, pientä huomiota sille voi välillä antaa) valmiiksi. ...ja on muuten herkullista...

Muille ihmislle ragú ei ilmisesti ole niin tuntematon käsite kuin mulle. Eräälle ystävälleni tätä tarjotessa, oli hän heti, "aaa, ragúa".... hämmentävää. Ystäväni suomennos ragúlle oli kiinteäksi keitetty jauhelihakastike.

Ja mitä siihen mun versioon sitten tuli:

Ragú Bolognese
1 pkt pekonia silputtuna
400g naudan jauhelihaa
2 sipulia
1 varsiselleri
2 porkkanaa
n.1dl valkoviiniä
n.500g tomaattimurskaa
n.½ prk Pirkan oliivi-tomaattipastakastiketta
jauhettua muskottipähkinää
mustapippuria ja suolaa

Paista pekoni (itse ruskistan kunnolla...). Silppua kasvikset pienen pieniksi ja kuullottele niitä muutama minuutti pannulla. Lisää jauheliha ja paista se. Lisää pekonit sekaan sekä valkoviini. Anna kiehua pienellä lämmöllä n.15 min, kunnes valkoviini on haihtunut. Lisää tomaattimurska, pastakastike sekä mausteet. Anna muhia kauan. Vähintään 45min, mutta mitä kauemmin sitä parempi.
Tarjoa spagetin tai muun pastan kera.

Ja koska tämä ruoka ei säilytyksestä pahene, niin pistä osa pakkaseen. Toimii uudestaan lämmitettynä myös erittäin hyvin, ehkä jopa paremmin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike . Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli. Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen: Sopivasti salaattia revittynä lautasille Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle Samoin höylätään parmesania Päälle ripotellaan paahdettuja pinjans

Cafe Pispala: brunssi

Tänä vuonna vietimme vappuviikonlopun kylmässä ja talvisessa säässä Tampereella (sikäli ei mitään uutta, siltä tämä kevät on viime päivinä  muutenkin vaikuttanut). Kokoonnuimme samalla kuuden hengen ystäväporukalla, jolla vietimme viime vapunkin (silloin tosin Turussa). Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii. Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppuj