Siirry pääsisältöön

Dylan Milk: brunssi

Lauantai oli jälleen brunssipäivä. Jälleen ystäväni P:n kera. Erinäisistä käytännön syistä päädyimme brunssille Ruoholahteen Dylan Milkiin. Dylan Milk kuuluu loogisesti Dylan-perheeseen ja olikin (tähän mennessä) viimeinen testaamatta ollut Dylan.

Dylan Milk on avattu käsittääkseni lokakuun lopussa ja ilmeisesti suuri yleisö ei ole tätä brunssipaikkaa vielä löytänyt. Syöjiä oli meidän kanssa yhtä aikaa paikalla ehkä 20 henkeä. Ja reilusti reilusti enemmän olisi mahtunut. Eipähän tarvinnut pahemmin jonotella :).

Dylanmaiseen tapaan paikasta löytyi jälleen liitutauluille raapusteltuja tietoja, hyviä hyviä salaatteja, (lämpimiä!) leipiä, hedelmiä, jälkkäriä, kahvia/teetä, mehuja jne jne jne. Tarjoilut olivat oikein hyvät, kaikkea oli riittävästi ja ei oikeastaan mitään valitettavaa. Pöydät olivat paikassa myös sen verran harvassa, että vaikka kaikki pöydät olisivat olleet varattuja, ei siltikään olisi ollut kovin ahtaan tuntuista. Tykkään.


Kommentit

  1. Ihanaa - uusi Dylan! :) Enpäs ole tästä kuullut vielä ollenkaan.

    Vaikuttaa pahasti siltä, että brunssien testaaminen jatkuu ensi vuonnakin. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tähän törmäsin jossain blogissa, mutta aika hiljaista on tämän paikan suhteen ollut. Kannattaa ehdottomasti mennä tutustumaan :)

      Poista
  2. Pistäisitkö Dylanit sitten vielä paremmuusjärjestykseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm.
      Kyllä mun järjestys oikeastaan ois:
      1. Dylan Milk (Siellä ei annettu lautasia maksaessa, vaan niitä pysty ottamaan vaikka useamman ruokia ottaessa. Ja ruoat oli herkullisia. Hieman vähemmän valikoimaa kuin Pinkissä, mutta tarpeeksi kuitenkin. Ja ei ruuhkaa :))
      2. Dylan Pink (Ruoat on herkullisia ja niitä on paljon)
      3. Arabianrannan Dylan (on ahtain ja ruuhkasin paikka näistä kolmesta. + silloin kun kävin sain syvän lautasen ja se ei vaan oikein sovi monen erilaisen salaatin ottamiseen... ne ei mahtuneet hyvin...)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku...

Retkeilyä: Iso-Melkutin

Lauantaina hellepäivää uhmaten päätimme lähteä kahden alamittaisen (toinen tosin on jo mua pitempi...Enää yksi alamittaisista on siis todellisuudessa alle 170 cm pitkä...) + Papu Papusen kanssa retkeilemään Lopelle Iso-Melkuttimen kierrokselle.  Tähän väliin todettakoon, että olen tämän kevään aikana selannut usean kunnan nettisivuja ja etsinyt tietoja retkeilymaastoista/kävelyreiteistä.  Iso-Melkuttimesta tiedon saaminen oli hieman kiven alla. Lopulta Lopen kunnan sivulta tietoa löysi, mutta näin ikävästi sanottuna niin tylsässä muodossa, että sen nettisivun (tai no PDF:n) perusteella en olisi kyllä Lopelle retkeilemään lähtenyt.  Onneksi Iso-Melkuttimesta on kuitenkin kirjoitettu erilaisia postauksia aika runsaasti, joten tietoa löytyi muuta kautta. Ja hyvä niin, koska tämä oli todellakin vierailun arvoinen paikka.   Me navigoimme paikan päälle Google Mapsin avulla, jolloin määränpääksi laitoimme Iso-Melkuttimen parkkipaikka. Tarkempi osoite on Tauluntie 146, Räysk...

Suolaiset joulutortut

Tämän joulun alla on löytynyt useampia uusia leivonnaisreseptejä. Yksi näistä on suolaiset joulutortut, joiden ohje mukailee Valion reseptiä. Näitä on näppärä tehdä vieraille, eivät vaadi nimittäin mitään suurta valmistelua. Tämän vuoden sukulaisglögeillä (nimi voisi olla myös vanhusglögit, jokainen vieras on nimittäin näillä vuosittaisilla kekkereillä yli 70-vuotias) nämä pääsivät pöytään. Suolaiset  joulutortut 500g voitaikinalevyjä 1 kananmuna hieman seesaminsiemeniä 1 pkt ilmakuivattua kinkkua 1 pieni persimon n. 100g aurajuustoa Ota voitaikinalevyt sulamaan pakkauksen ohjeen mukaan. Puolita levyt ja tee neliöiden kulmiin pienet viillot. Taittele levyt tähtitorttumaisesti (nostele joka toinen kulma keskelle) ja nipistä keskellä tiukasti yhteen, jotta torttumainen muoto säilyy uunissakin. Voitele tortut kananmunalla ja ripottele päälle seesaminsiemeniä.  Revi ilmakuivatusta kinkusta paloja torttujen keskiosan päälle, lisää muutama nokare aurajuusto...