Siirry pääsisältöön

lautailua

Käväisin oppilaiden (ja muutaman openkin) kanssa laskemassa tässä viikolla niinkin hurjassa paikassa kuin Vihti Skissä. Olen useampana vuonna kyseisessä paikassa opettanut meidän oppilaita laskettelemaan. Tänä vuonna kuitenkin oli vihdoin muitakin opetuskykyisiä opettajia mukana, joten mähän sitten menin toisen open pitämään lautailukouluun.

Mun lautailuhistoriani on erittäin erittäin vähäinen. Suunnilleen 15 vuotta sitten olen kerran laskenut laudalla (silloin jalkaan tungettiin vielä laskettelumonot, jotka oli laudassa kiinni. Oli, tuota, erittäin mielenkiintoista ja vaikeeta. Varsinkin hissillä ylös meno...) ja toisen kerran n. 5 vuotta sitten. Toisella kerralla en tosin ikinä tainnut päästä edes hissiin. Harjoittelin lastenrinteessä tamppaamalla mäkeä ylös ja tulemalla jotenkin alas. Ja jotenkin oppi ei ikinä iskostunut mun päähän. En vaan löytänyt sitä lautailun logiikkaa.

Mutta tällä kertaa se logiikka meni aivoihin asti. En tiedä mitä tapahtui. Joko mulla oli tosi hyvä ope, tai sitten se onnistu sanoon just jonkun oikeen jutun, tai sitten mä olin kasvanut tarpeeksi isoksi tajuamaan homman jujun.

Eka mäki oli niiiin räpellystä. Mietin jo, että kyllä tässä vielä huonosti käy. Mutta oppilaiden kanssa sitten toisiamme tsempattiin ja toisaalta oppilaillekin oli kovin lohdullista, että mä myös kynnin sitä mäkeä alas aina ties millä ruumiinosalla. Mutta kun se loksahti kohdalleen, niin sitten se loksahti.


Ja olihan se hienoa. Oli ihan mielettömän huisaa saada onnistumisen kokemuksia. Lastenrinne sujui jo vallan ketterästi ja kääntyilytkin kumpaankin suuntaan meni aika kivasti. Vauhti oli tosin huimaakin huimempi (lue: ei todellakaan). Sitten mun opekaveri sai mut houkuteltua mukaansa isoon rinteeseen (lue: Vihdin isoimpaan. Aika pieni nyppylä se on silti). Ankkurihissiä en käyttänyt kertaakaan itse vaan menin aina mun opekaverin kanssa samalla. Eka lasku pelotti, tokakin vielä pelotti, kolmannella uskalsi jo vähän ottaa vauhtia. Ja sitten neljännellä uskalsin jo kunnolla tehdä käännöksiä ja laskea myös selkä alas päin. Tämä tyttö on edelleen niiiin täynnä hymyä. ...ja lihassärkyä...

Nyt pitäis vaan mennä treenaamaan uudestaankin. Mutta vähän hirvittää noi hinnat ja onhan nää etelän nyppylät aika pienoisia (tosin varmasti sopivia mun taitotasolle laudan kanssa). Mutta jos vaikka tässä kerran saisi höynäytettyä jonkun laskutaitoisen mukaansa.

Meillä oli kaikilla laskijoilla kypäräpakko ja oli hienoa huomata, että kukaan oppilaista ei nurissut. Kaikki (myös kokeneemmat laskijat) otti kypärät nurisematta ja ne myös pysyivät kaikkien päässä. Jee, jossakin lajissa kypäräkulttuuri on selkeästi mennyt eteen päin :)

Ja oli muuten kerrassaan ihana ilma. Harmittaa, etten ikinä ehtinyt kaivaa puhelinta esille ja ottaa kuvaa mielettömistä maisemista. Toisaalta se laskeminen oli niin kivaa, että ehkä ihan hyvä, että keskityin siihen, enkä kuvaamiseen....

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…