Siirry pääsisältöön

lautailua

Käväisin oppilaiden (ja muutaman openkin) kanssa laskemassa tässä viikolla niinkin hurjassa paikassa kuin Vihti Skissä. Olen useampana vuonna kyseisessä paikassa opettanut meidän oppilaita laskettelemaan. Tänä vuonna kuitenkin oli vihdoin muitakin opetuskykyisiä opettajia mukana, joten mähän sitten menin toisen open pitämään lautailukouluun.

Mun lautailuhistoriani on erittäin erittäin vähäinen. Suunnilleen 15 vuotta sitten olen kerran laskenut laudalla (silloin jalkaan tungettiin vielä laskettelumonot, jotka oli laudassa kiinni. Oli, tuota, erittäin mielenkiintoista ja vaikeeta. Varsinkin hissillä ylös meno...) ja toisen kerran n. 5 vuotta sitten. Toisella kerralla en tosin ikinä tainnut päästä edes hissiin. Harjoittelin lastenrinteessä tamppaamalla mäkeä ylös ja tulemalla jotenkin alas. Ja jotenkin oppi ei ikinä iskostunut mun päähän. En vaan löytänyt sitä lautailun logiikkaa.

Mutta tällä kertaa se logiikka meni aivoihin asti. En tiedä mitä tapahtui. Joko mulla oli tosi hyvä ope, tai sitten se onnistu sanoon just jonkun oikeen jutun, tai sitten mä olin kasvanut tarpeeksi isoksi tajuamaan homman jujun.

Eka mäki oli niiiin räpellystä. Mietin jo, että kyllä tässä vielä huonosti käy. Mutta oppilaiden kanssa sitten toisiamme tsempattiin ja toisaalta oppilaillekin oli kovin lohdullista, että mä myös kynnin sitä mäkeä alas aina ties millä ruumiinosalla. Mutta kun se loksahti kohdalleen, niin sitten se loksahti.


Ja olihan se hienoa. Oli ihan mielettömän huisaa saada onnistumisen kokemuksia. Lastenrinne sujui jo vallan ketterästi ja kääntyilytkin kumpaankin suuntaan meni aika kivasti. Vauhti oli tosin huimaakin huimempi (lue: ei todellakaan). Sitten mun opekaveri sai mut houkuteltua mukaansa isoon rinteeseen (lue: Vihdin isoimpaan. Aika pieni nyppylä se on silti). Ankkurihissiä en käyttänyt kertaakaan itse vaan menin aina mun opekaverin kanssa samalla. Eka lasku pelotti, tokakin vielä pelotti, kolmannella uskalsi jo vähän ottaa vauhtia. Ja sitten neljännellä uskalsin jo kunnolla tehdä käännöksiä ja laskea myös selkä alas päin. Tämä tyttö on edelleen niiiin täynnä hymyä. ...ja lihassärkyä...

Nyt pitäis vaan mennä treenaamaan uudestaankin. Mutta vähän hirvittää noi hinnat ja onhan nää etelän nyppylät aika pienoisia (tosin varmasti sopivia mun taitotasolle laudan kanssa). Mutta jos vaikka tässä kerran saisi höynäytettyä jonkun laskutaitoisen mukaansa.

Meillä oli kaikilla laskijoilla kypäräpakko ja oli hienoa huomata, että kukaan oppilaista ei nurissut. Kaikki (myös kokeneemmat laskijat) otti kypärät nurisematta ja ne myös pysyivät kaikkien päässä. Jee, jossakin lajissa kypäräkulttuuri on selkeästi mennyt eteen päin :)

Ja oli muuten kerrassaan ihana ilma. Harmittaa, etten ikinä ehtinyt kaivaa puhelinta esille ja ottaa kuvaa mielettömistä maisemista. Toisaalta se laskeminen oli niin kivaa, että ehkä ihan hyvä, että keskityin siihen, enkä kuvaamiseen....

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku...

Retkeilyä: Iso-Melkutin

Lauantaina hellepäivää uhmaten päätimme lähteä kahden alamittaisen (toinen tosin on jo mua pitempi...Enää yksi alamittaisista on siis todellisuudessa alle 170 cm pitkä...) + Papu Papusen kanssa retkeilemään Lopelle Iso-Melkuttimen kierrokselle.  Tähän väliin todettakoon, että olen tämän kevään aikana selannut usean kunnan nettisivuja ja etsinyt tietoja retkeilymaastoista/kävelyreiteistä.  Iso-Melkuttimesta tiedon saaminen oli hieman kiven alla. Lopulta Lopen kunnan sivulta tietoa löysi, mutta näin ikävästi sanottuna niin tylsässä muodossa, että sen nettisivun (tai no PDF:n) perusteella en olisi kyllä Lopelle retkeilemään lähtenyt.  Onneksi Iso-Melkuttimesta on kuitenkin kirjoitettu erilaisia postauksia aika runsaasti, joten tietoa löytyi muuta kautta. Ja hyvä niin, koska tämä oli todellakin vierailun arvoinen paikka.   Me navigoimme paikan päälle Google Mapsin avulla, jolloin määränpääksi laitoimme Iso-Melkuttimen parkkipaikka. Tarkempi osoite on Tauluntie 146, Räysk...

Suolaiset joulutortut

Tämän joulun alla on löytynyt useampia uusia leivonnaisreseptejä. Yksi näistä on suolaiset joulutortut, joiden ohje mukailee Valion reseptiä. Näitä on näppärä tehdä vieraille, eivät vaadi nimittäin mitään suurta valmistelua. Tämän vuoden sukulaisglögeillä (nimi voisi olla myös vanhusglögit, jokainen vieras on nimittäin näillä vuosittaisilla kekkereillä yli 70-vuotias) nämä pääsivät pöytään. Suolaiset  joulutortut 500g voitaikinalevyjä 1 kananmuna hieman seesaminsiemeniä 1 pkt ilmakuivattua kinkkua 1 pieni persimon n. 100g aurajuustoa Ota voitaikinalevyt sulamaan pakkauksen ohjeen mukaan. Puolita levyt ja tee neliöiden kulmiin pienet viillot. Taittele levyt tähtitorttumaisesti (nostele joka toinen kulma keskelle) ja nipistä keskellä tiukasti yhteen, jotta torttumainen muoto säilyy uunissakin. Voitele tortut kananmunalla ja ripottele päälle seesaminsiemeniä.  Revi ilmakuivatusta kinkusta paloja torttujen keskiosan päälle, lisää muutama nokare aurajuusto...