Siirry pääsisältöön

parhautta on...

...ne ihanat hetket, jotka viettää ihanien ystävien kanssa.
Kuinka mukavaa olikaan pitkästä aikaa jälleen yökyläillä ystävän luona. Yökyläilen kyllä paljon sellaisten ystävien luona, jotka asuvat yli 100km päässä, mutta lähimaastossa asuvien kanssa tätä ei tule niinkään harrastettua. Kannattaisi.
Oli niin mukavaa tehdä yhdessä ruokaa, syödä itsensä ähkyyn todella hyvällä kukkakaalikeitolla (tätä kokeilen kyllä itsekin), vaihtaa kiristävät farkut yöhousuihin ja jatkaa höpöttämistä. Katsoa koneelta tv-sarjoja, syödä aivan järkyttävän hyvää suklaakakkua (tätäkin kokeilen....) ja lopulta kaatua väsyneenä sänkyyn. Negatiivisena puolena yökyläilystä seurasi vähän lisää univelkaa, mutta positiiviset puolet voittivat kyllä negatiiviset mennen tullen.

... ymmärtävä viesti ystävältä, joka kirjoitti juuri oikeat sanat. Juuri ne sanat, joita tarvitsinkin sillä hetkellä.

... hiljaiset hetket ihmisen kanssa, jonka oikeasti tietää ymmärtävän. Hetket, kun voi vain olla.

... pitkän ja uuvuttavan päivän jälkeen nautittu teekannullinen (+pienet palat suklaata...)


Kommentit

  1. Nostan hattua jos suklaansyönti jäi noihin kahteen palaan! Mulla menee aina levy jos menen sellaisen avaamaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mä säilytän suklaani jääkaapissa... poissa silmistä, poissa mielestä. jäi siis kahteen palaan.... MUTTA illemmalla vetäsin sitten joululta jääneitä omareita kolmasosan paketista... hups.

      Poista
  2. Koska sä kirjoitat Kuurnasta? :) Odotan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. postaus on vielä vähän kesken. Julkaisen luultavasti tänään illalla :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…