Siirry pääsisältöön

Viikko 1: nämä kolahtivat

Tällä viikolla kolahti (kolahti-sana on mun käyttämänä positiivinen juttu. Asiat, jotka saivat mut ajattelemaan tai tuntemaan mielihyvää. Asiat, jotka osuvat juuri nyt.) positiivisuus ja itsensä tunteminen

Lueskelin vanhoja lehtiä (joita saan aina ystävältäni L:ltä :)) ja huomasin lukemissession jälkeen keränneeni talteen hyvin samaan aihepiiriin liittyviä sivuja ja lausahduksia (toki mukaan tarttui pari kirjavinkkausta ja ruokaohjettakin). Kaikkien ydin oli itsensä tunteminen ja posiitivisuus.
MN-sportin mukaan myönteiset ihmiset kärsivät vähemmän työstressistä kuin negatiiviset ja elävätkin 10 vuotta pitempään. Hyvä hyvä, mun kannalta. Ja edelleen väitänkin, että elämä on niin paljon mukavampaa, kun siihen suhtautuu positiivisesti.

Kodin kuvalehdestä ja Gloriasta poimin seuraavat lauseet: "Jokainen päivä täytyy elää niin hyvin kuin osaa, ja joka päivä pitää tehdä asioita, joista nauttii" (Gloria, joulukuu 2012), "...ettei kukaan sabotoi mahdollisuuksiaa niin tehokkaasti kuin ihminen itse, ellei hän ota opikseen muutoksista ja tutustu sitä kautta itseensä paremmin. ...mitkä asiat ja valinnat ovat juuri minulle hyväksi" (Kodin kuvalehti 22/2012). Nämä olivat kummatkin jonkun henkilön sanomia. Toinen oli käynyt läpi eron ja toinen oli viettänyt sapattivuoden. Ja näiden ihmisten esittämiin ajatuksiin haluan kovasti uskoa. Uskoa siihen, että itsensä tuntemalla voi olla onnellisin. Ja koska elämä on niin kovin lyhyt, niin on parempi tehdä joka päivä niitä asioita, mistä tykkää. Sen sijaan, että tekee asioita, koska niitä kuuluu tehdä.
Ja tähän samaan liittyen törmäsin Mikko Palorannan keskiviikkokolumniin, jossa myös käsiteltiin hyvin saman tyylisiä aihepiirejä kuin mitä itse mietin. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…