Siirry pääsisältöön

tammikuussa luetut

Tämä kirjakuukausi ainakin alkoi paremmin kuin edellinen. Jo kuun ekana päivänä sain luettua ensimmäisen kirjan. Löysin ehkä sen lomamoodin, johon kuuluu nojatuoliin hautautuminen kirjan kanssa. Vierellä teemuki ja silloin tällöin vähän joulukarkkeja...

Susanna Alakoski: Sikalat
Koskettava ja hyvä kirja. Lapsen näkökulmasta kerrottu perhekuvaus ruotsinsuomalaisesta perheestä. Kuvaus siitä, kuinka alkoholista tulee perheen pää. Surullinen, toden tuntuinen, mutta ei kuitenkaan liian ahdistava. Pidin.

Jo Nesbø: veritimantit
Mukaansa tempaava perusdekkari. En arvannut etukäteen juonta kokonaan :)

Riikka Pulkkinen: Vieras
Mä en oikein osaa sanoa, että pidinkö vaiko enkö. Ainakin tämä kirja herätti ajatuksia. Koen jotenkin ehkä tämän "syvällisemmäksi" kirjaksi kuin mitä yleensä luen.  Jälleen mietin tätä lukiessa, että ajatteleeko/toimiiko jotkut ihmiset oikeasti näin. Itselleni koin tällaisen tapahtumaketjun jotenkin kovin kaukaiseksi. Mutta voi olla, että johtuu myös siitä, että mä en vaan ylipäätänsä tee mitään ns. tunteella. Mulla on kaikelle jonkinlainen looginen perustelu. + mä näen loogiset asiayhteydet ilmeisesti hieman helpommin kuin monet.

Natascha Kampusch: 3096 päivää
Kirja, johon etukäteen suhtauduin hyvin skeptisesti. Mutta loppujen lopuksi pidin tästä. Muistan hämärästi uutiset Kampuschin vapautumisesta, mutta hänen tarinansa ei ollut mulle entuudestaan kovin tuttu. Erityisesti kirjassa pidin siitä, että Kampusch vastusti itsensä leimaamista uhriksi, raukaksi, tahdottomaksi henkilöksi. Sen sijaan hän korosti omaa voimaansa, omaa tahtoansa, sitä että hän itse oli kuitenkin se, joka teki oman pakenemisensa mahdolliseksi. ...Vaikkakin hän oli niin alistettu, että paon toteuttaminen kesti kauan.  On muuten jotenkin hirveän kamalaa, että tällaisia kidnappauksia tapahtuu aivan oikeasti.

Paulo Coelho: Alkemisti
Kirja, jonka ajattelin lukea jo aikoja sitten, mutten ikinä saanut aikaiseksi. Ihana ystäväni L kuitenkin lahjoi minua jouluna tällä kirjalla, joten nyt se on luettu.
Pidin kirjasta. Se herätti paljon ajatuksia. Tosin luulen, että elämäntilanteesta riippuen, tästä kirjasta pomppivat esille ihan eri asiat eri ihmisille...  Muhun osuivat eritoten ajatukset siitä, että unelmista ei pidä luopua. Sekä siitä, että pitäisi elää nykyhetkessä. Ei menneisyydessä, ei tulevaisuudessa, vaan tässä ja nyt. Siinä onkin opeteltavaa.

Agatha Christie: Viisi pientä possua
Kuukauden lukupiirikirjani.

Sami Parkkinen: Punainen pyörre
Toisen lukupiirin kuukauden kirja. Scifiä.

Kommentit

  1. Luen aina mielenkiinnolla näitä sun kirja-arvosteluja, kun itsellä jää lukeminen nykyään 1-2 kirjaan kuukaudessa. Mutta tammikuussa mullakin kertyi kirjoja, oi ihana loma :) Uima-altaalla tuli luettua 6-7 kirjaa, en muista ihan tarkkaan. Paras oli Suzanne Collinsin Nälkäpeli, siihen jäätiin Ollin kanssa molemmat ihan koukkuun. Suosittelen! //Linda

    VastaaPoista
  2. Avaisitko vähän enemmän, mitä tarkoitat, kun kirjoitat, että Vieraassa oli kaukaahaettu tapahtumaketju? Piditkö hassuna sitä että päähenkilö "pakeni" New Yorkiin vai mitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähinnä sitä, etten ollenkaan kykenyt samaistumaan tapahtuneeseen. Mä en voisi kuvitellakaan tuosta vain ohimennen lähteväni asioita "karkuun" New Yorkiin.

      Poista
  3. Yksi mun tuttu sano tosta Vieraasta, että siinä oli jotenkin tungettu yhteen kirjaan ihan liikaa tavaraa ja että se oli jotenkin kauheen tekotaiteellinen. Kuulostihan se aika hauskalta, kun se luki ääneen kohdan, missä se päähenkilö sanoi samastuvansa johonki maassa lojuvaan hampurilaiskääreeseen tai jotai. :D En sitten tiedä, mitä ite tykkäisin tosta kirjasta, ainakin se Pulkkisen esikoisromaani Raja oli ihan hyvä.

    VastaaPoista
  4. Ite en oo lukenut Rajaa, mutta se on kyllä myös mun loputtoman pitkällä lukulistalla.... Ehkä kesällä ehdin senkin pariin :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Beijing8

Tässä vaiheessa vuotta väsymys alkaa hieman (no, aika paljon enemmänkin) painaa päälle. Väsymyksen saapuessa, mielikuvitus tuntuu väistyvän taka-alalle. Tästä seuraa se, että vapaat illat pääsevät yllättämään ("mitä, eikö nyt olekaan skidejä?" "siis, eikö kummallakaan ole mitään menoa?"), mikä on sikäli aina iloinen uutinen. Näille vapaille illoille tekemisen keksiminen tuntuukin olevan haastavampaa. Aika usein olemmekin H:n kanssa jääneet ihan vain kotisohvalle. Viime viikonloppuna kuitenkin kiskoimme itsemme liikenteeseen ja suuntasimme Kampin kauppakeskuksen viidenteen kerrokseen: Kampin Kortteliin. Korttelissa on kymmenen (tai sitten laskin väärin) erilaista ravintolaa, jotka eivät todellakaan ole perinteisiä kauppakeskusravintoloita. Ylipäätänsä tilasta ei tullut mieleen mitenkään kauppakeskus, koko tila oli nimittäin aika tyylikäs ja samaan aikaan kodikas. Kauppakeskuksen kuulutukset eivät ylös kuuluneet ja koko tila oli erittäin siisti ja lisäksi yllättävän …