Siirry pääsisältöön

Lohipastramia ja waldorfin salaattia

Boulevar Socialissa ihastuin lohipastramiin, joten varasin kalataitoisen ystäväni valmistaan kyseistä herkkua kanssani. Aikansa se kesti, mutta vihdoin ja viimein resepti on testattu.

Lohipastrami
600g lohifilettä (paksummasta päästä)
karkeaa merisuolaa
n. 2tl jauhettua juustokuminaa 
n. 2tl rouhittua mustapippuria
n. 2 tl rouhittua roseepippuria

Poista lohifileestä nahka, ruodot ja rasva. Leikkaa lohi pitkittäin ruotoviivan suuntaisesti neljäksi tangoksi (tai useammaksikin). Mausta tangot merisuolalla ja kääri tiukasti kelmuun. Anna maustua jääkaapissa n. tunnin ajan. Poista kelmu ja suola. Sekoita mausteet keskenään. Levitä aina osa mausteista esim. leivinlaudalle. Paista lohitanko kerrallaan kuivalla, kuumalla pannulla noin 10 sekuntia eri puolilta (oikeastaan kierität kalaa pannulla). Kierittele paistettu lohitanko mausteissa ja kääri se tiukasti kelmuun.  Anna lohitankojen maustua jääkaapissa n. 4 tuntia (vuorokausikin käy). Kiireisenä voit hoitaa tämän myös laittamalla lohitangon pakastimeen tunniksi. 
Poista kelmu ja leikkaa viipaleiksi.

Lohipastrami oli ihan hyvää yksikseenkin, mutta waldorfin salaatin (joka ei niinkään ollut hyvää yksikseen) kanssa se oli suorastaan täydellistä.

Waldorfn salaatti 
1 mukulaselleri
2 omenaa
100g ananasta 
 ½ dl majoneesia
1 rkl kermaa
1 rkl sitruunamehua
suolaa, valkopippuria
½ dl rouhittua saksanpähkinää

Pese selleri hyvin. Kuori ja leikkaa ohuiksi suikaleiksi (itse lintsasin tästä vähän, mutta ohuemmat ois ollut luultavasti parempia). Kiehauta suikaleet ja anna kypsyä melkein kypsiksi (tähän ei mene kauhean kauaa). Kuori omenat, poista siemenkodat ja leikkaa samankokoisiksi kuin sellerit. Paloittele ananas pieneksi. Mausta majoneesi suolalla ja valkopippurilla, ohenna se kermalla ja sitruunamehulla. Sekoita kaikki ainekset keskenään salaatiksi. Anna maustua jääkaapissa n. ½ tuntia tai kauemminkin.
















Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…