Ulkomailla matkailun jälkeen oli hyvä matkailla myös hieman Helsingissä. Niinpä suuntasin viettämään Petran kanssa Helsinki-päivää. Päivän aloitimme (ja lopetimmekin) syömisellä. Aamupalan nautimme Kampissa Beaniessa . Aamiainen oli lautanen, josta löytyi kyllä kivasti kaikkea.
Masut sopivasti täynnä suuntasimmekin kauppatorille ja sieltä katselemaan Helsinkiä mereltä päin. Osallistuimme siis kanavaristeilylle. Ja olihan se Helsinki kaunis mereltä päin :). Ristely kesti n. 1½ tuntia ja sinä aikana saikin kuulla paljon erinäisiä faktoja Helsingin rannoista. Tosin mun muistilla, en niitä tietenkään enää muista...
Risteilyltä suuntasimme metrolla Kulosaareen, josta kävelimme Kivinokkaan. Kivinokka oli itselleni entuudestaan tuttu oikeastaan vain Kjell Westön Missä kuljimme kerran -romaanista. Tämän romaanin myötä Kivinokka oli myös Käy täällä -listallani. Suomen itsenäistymisen aikoihin Kivinokasta tuli työväen vapaa-ajanviettopaikka. Tällöin yöpyminen tapahtui risumajoissa sekä teltoissa. 30-luvulla Kivinokkaan sai pystyttää jo kiinteitä rakennelmia kesäksi, tosin ne piti purkaa aina talveksi pois. Majat olivatkin lähinnä
pahvista tai puulevyistä tehtyjä. Talvisodan myötä (miehet eivät päässeet purkamaan majoja talveksi) syntyi Kivinokkaan kiinteä mökkiasutus, jossa myös sotien jälkeisen asuntopulan aikana asuttiin talvisinkin. Tällä hetkellä Kivinokassa näytti olevan paljon pieniä mökkejä, joihin on olemassa aika tarkat piirustuksen, minkä mukaan mökit on rakennettava. Ilmeisesti säännöissä lukee myös, että ympäristö on pidettävä luonnonmukaisena. Tämä selittääkin sen, miksi alue oli, nooh, hieman pusikkoista. Viihtyisä nokka kuitenkin.
Kivinokasta alkoi sitten meidän kävelyurakka. Kävelimme nimittäin Vanhankaupunginlahden ympäri Vanhankaupunginkoskelle asti (kävelyä tuli ehkä n.7km). Matkalla näimme monenlaista puuta ja kasvia, ja ötökkää..... yak. Olimmepa välillä jopa niin metsän siimeksessä (tosin koko ajan hyvin hoidetulla kevyen liikenteen väylällä), ettei liikenteen melua kuulunut ollenkaan.
Lopuksi hyppäsimme bussiin ja suuntasimme takaisin keskustaan, jossa pistäydyimme syömässä Base Campissa (nepalilainen ravintola). Oli muuten oikein hyvää ruokaa :)
Myös viime vuonna vietimme Petran kanssa Helsinki-päivää (jokohan tätä voisi siis ruveta kutsumaan perinteeksi? :)), siitä voit lukea täältä
Masut sopivasti täynnä suuntasimmekin kauppatorille ja sieltä katselemaan Helsinkiä mereltä päin. Osallistuimme siis kanavaristeilylle. Ja olihan se Helsinki kaunis mereltä päin :). Ristely kesti n. 1½ tuntia ja sinä aikana saikin kuulla paljon erinäisiä faktoja Helsingin rannoista. Tosin mun muistilla, en niitä tietenkään enää muista...
ihastuttava, eikö? |
Risteilyltä suuntasimme metrolla Kulosaareen, josta kävelimme Kivinokkaan. Kivinokka oli itselleni entuudestaan tuttu oikeastaan vain Kjell Westön Missä kuljimme kerran -romaanista. Tämän romaanin myötä Kivinokka oli myös Käy täällä -listallani. Suomen itsenäistymisen aikoihin Kivinokasta tuli työväen vapaa-ajanviettopaikka. Tällöin yöpyminen tapahtui risumajoissa sekä teltoissa. 30-luvulla Kivinokkaan sai pystyttää jo kiinteitä rakennelmia kesäksi, tosin ne piti purkaa aina talveksi pois. Majat olivatkin lähinnä
pahvista tai puulevyistä tehtyjä. Talvisodan myötä (miehet eivät päässeet purkamaan majoja talveksi) syntyi Kivinokkaan kiinteä mökkiasutus, jossa myös sotien jälkeisen asuntopulan aikana asuttiin talvisinkin. Tällä hetkellä Kivinokassa näytti olevan paljon pieniä mökkejä, joihin on olemassa aika tarkat piirustuksen, minkä mukaan mökit on rakennettava. Ilmeisesti säännöissä lukee myös, että ympäristö on pidettävä luonnonmukaisena. Tämä selittääkin sen, miksi alue oli, nooh, hieman pusikkoista. Viihtyisä nokka kuitenkin.
Kivinokasta alkoi sitten meidän kävelyurakka. Kävelimme nimittäin Vanhankaupunginlahden ympäri Vanhankaupunginkoskelle asti (kävelyä tuli ehkä n.7km). Matkalla näimme monenlaista puuta ja kasvia, ja ötökkää..... yak. Olimmepa välillä jopa niin metsän siimeksessä (tosin koko ajan hyvin hoidetulla kevyen liikenteen väylällä), ettei liikenteen melua kuulunut ollenkaan.
uskoisitko tämän kuvan olevan Helsingistä? |
Vanhankaupungin koski |
Myös viime vuonna vietimme Petran kanssa Helsinki-päivää (jokohan tätä voisi siis ruveta kutsumaan perinteeksi? :)), siitä voit lukea täältä
Kommentit
Lähetä kommentti