Siirry pääsisältöön

kesä-heinäkuussa luetut

Loman tuoksinnassa on mennyt täydellisesti sekaisin, minkä kirjan olen lukenut tarkalleen ottaen missäkin kuussa... Siispä näiden kahden kuukauden kirjat (tosin voi olla, että joku nyt unohtui...) tulevat yhdessä postauksessa:

Cecelia Ahern: Yllätysvieras
Kesän hömppä. Mielikuvituksellinen eikä millään tavalla reaalinen. Mukavaa helppoa luettavaa.

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla
Alunperin lukupiirikirja. Tosin lukupiirin kokoontumiseen mennesäs olin ehtinyt lukea vain ensimmäisen osan. Tästä kirjasta tulikin näiden kahden kuukauden ikuisuusprojekti. Iso kirja kun oli kokonaisuudessaan hieman haastava raahattava reissuilla tai kaupungilla. Niinpä siitä tuli vain kotona luettava kirja. Mutta niin, pidin tästä kovasti. Tosin sikäli oli hieman rasittavaa lukea kirjaa, jonka päätapahtumat tiesi jo etukäteen. Mutta, toisaalta taas kirja oli täynnä pieniä hauskoja kohtia, hienoja kuvauksia jne. Ja kyllähän tämä kertoo aika paljon Suomesta ja suomalaisuudesta. Havaitsin samalla, etten ole muuten lukenut kovinkaan montaa kirjaa Suomen sisällissodasta. Toki muutaman, mutta ehkä kuitenkin liian vähän. Tähän aiheeseen voisin perehtyä enemmänkin.

Aki Ollikainen: Nälkävuosi
Tämä kirja sopi hyvin luettavaksi välilukemisena edelliselle. Kirja oli ohut ja todella nopeasti luettava. Mutta todella kauniisti kirjoitettu. Turhia sanoja ei käytetty, mutta se tunnelma kaikessa karmeudessaan välittyi todella hyvin. Välillä tästä omasta näkökulmastaa katsellessaan on todella vaikea muistaa, ettei siitä tosiaan ole kovin kauaa, kun Suomessakin kärsittiin nälkää.

Arnaldur Indridason: Hyytävä kylmyys
Toinen kesän lukupiirikirja. Kiva dekkari.

Frank Herbert: Dyyni . Toinen osa: Muad'Dib

Kesän scifi-osuutta. Koukuttavaa hyvää scifiä. Tosin välillä oli vaikeuksia muistaa ensimmäisestä osasta kaikkia henkilöitä ja kuinka henkilöt limittyivät toisiinsa.

Frank Hervert: Dyyni. Kolmas osa : Profeetta
Edelliselle jatkoa. Edelleen hyvää scifiä. Vielä olisi jäljellä neljäs suomennettu osa. Kaksi englanninkielistä olisi vielä sitten olemassa näiden lisäksi.

Marjaneh Bakhtiari: Mistään kotosin
Maahanmuuttajana Ruotsissa. Edelleen ajankohtainen kirja. Vähän tuli sellainen nuorisokirjaolo. Pisti ajattelemaan asioita.

Augusten Burroughs: Juoksee saksien kanssa
Ehkä eriskummallsin tarina ikinä... Kirja on kertomus (hyvinkin tarkka sellainen) kirjailijan lapsuudesta. Ja tän jälkeen voi kyllä todeta, että kenen tahansa muun elämä on kyllä niiiiin tavallinen kuin olla voi. Tosin herää kysymys, onko kirjan tapahtumat aivan totta, mutta ilmeisesti kirjailija näin vakaasti väittää.

Kommentit

  1. Me luettiin Mistään kotoisin Turun lukupiirin kanssa runsas viis vuotta sitten ja mieleen jäi vaan se, että kukaan meistä ei tainnut pitää siitä. En enää muista miksi, pitääkin kaivaa muistiinpanot esille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaiva, ja kerro sitten mullekin :). ...mäkään en siis oikein pitänyt tästä. Tai no periaatteessa joo (lähinnä aiheesta), mutta jokin tökki. ehkä se nuorisokirjamaisuus?

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…