Siirry pääsisältöön

Kruunuvuoren hylätyt huvilat



Tänä viikonloppuna olen ulkoillut urakalla. Olen tallustanut pari tuntia pitkin metsäisiä polkuja sekä ollut seuraneitinä golf-kierroksella. Viikonlopun paras ulkoilujuttu oli kuitenkin retki Kruunuvuoreen. Jos et ole vielä siellä käynyt, niin mene ihmeessä (ennen kuin silta rakennetaan ja talot rakennetaan ja ränsistyneet huvilat kenties puretaan).



Kruunuvuoreen pääsisi autollakin, mutta tällä kertaa
päätimme suunnata paikan päälle julkisilla. Ensin Metrolla Herttoniemeen ja sieltä bussilla 88 päättärille (Kaitalahti) asti. Tämän jälkeen pitikin hiukan selailla puhelimen karttaa (varoitus, puhelimen netti ei toimi Kruunuvuoressa ainakaan vielä kovin nopeasti... lähin masto taitaa olla sen verran kaukana) ja sitten kävelemään. Päättäriltä suuntasimme suoraan eteen päin (tai no loivasti vasemmalle kääntyvää) lähtevää tietä, jonka kävelimme aivan päähän asti. Tämän jälkeen seurasi jälleen pientä arpomista ja pari harharetkeä... Tien päässä kannattaakin kääntyä oikealle ja mennä tiepuomin ohitse metsäpolulle. Tätä metsäpolkua saa kävellä muutaman hetken (kävelymatka on kuitenkin yhteensä alle 1,5 km ehdottomasti), kunnes tulee y-risteykseen. Sitten onkin aivan sama kumpaan suuntaan lähtee kävelemään. Kumpaakin kautta päätyy oikeaan paikkaan. Me valitsimme vasemman haaran ja saavuimme ensimmäisen ränsistyneen huvilan luokse. Kipitimme kuitenki tästä ohitse ja suuntasimme ensin tutkailemaan vanhaa öljysäiliötä. Tämän jälkeen seurasi päivän eväshetki. Rantakalliot, meri, eväsleivät ja Fresita. Tuuli kovasti, kylmä oli, mutta aurinkokin paistoi hieman.  Tämä paikka olisi niin loistava piknik-paikka kesällä.

Tankkaamisen jälkeen kävelimme metsikköä ympäriinsä. Löysimme yhden asutun huvilan (jonka pihaan ei tietenkään sovi mennä) ja useamman pahasti ränsistyneen. Kotimatkan nettiselailulla selvisi, että alue on kuulunut ties kenelle ja vanhimmat huvilat ovat jo 1800-luvulta. 1960-luvulla omistaja suunnittelutti alueelle asemakaavan, mutta kaupunki ei antanut rakennuslupaa. Paikka laitettiin sen sijaan rakennuskieltoon. Tästä suivaantuneena omistaja päätti sitten olla kunnostamatta aluetta muuten. Paikka ja rakennukset jätettiinkin rappeutumaan.








Tällä hetkellä paikka on oivallinen retkikohde.
Väittäisin paikan sopivan myös lapsiperheille. Tosin muutamia vaaranpaikkoja löytyy, joten varovainen täytyy olla. En päästäisi lapsia juoksentelemaan itsekseen alueella kovinkaan kauas aikuisista.

Kruunuvuoressa on myös metsää. Puiden siimeksessä ollessa ei olisi mitenkään uskonut olevansa ihan lähellä Helsingin keskustaa (linnuntietä). Alue on kuitenkin muuttumassa. Vanhan öljysataman kohdalle on kaavoitettu asuntoja, Kruunuvuoren sillan rakentamisen pitäisi alkaa joskus ja huvila-aluekin ollaan kunnostamassa. Rappioromantiikka on siis häipymässä.
Täältä voit lukea paikasta myös.

Kommentit

  1. Täällä olisi kyllä tosi kiva käydä kuvaamassa oikein kunnolla! Ensi keväänä/kesänä täytyy mennä mikäli alueelle ei ennen sitä aleta tekemään mitään kovin radikaalia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me vakaasti päätettiin ens kesänä suunnata piknikille tuonne, joten toivottavasti rakentamiset ei tosiaan ala kovin pian... ;)

      Poista
  2. Tää on myös mun ens kesän retkikohteissa! Piti ehtiä jo tänä kesänä, mutta kuinkas sitten kävikään... :) Kiitos reittiohjeista, pistän ne muistiin!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…