Siirry pääsisältöön

Punajuuririsotto

Kasvisruokakokeilut jatkuvat. Tosin myönnettäköön, että tätä risottoa on syöty niin yksistään kuin kanan kanssa ja kerran myös pihvien kanssa....  Mutta uusi kokeilu kuitenkin ja kasvisruokaakin. Ja yksistäänkin tämä toimii vallan kivasti.
Tällä ohjeella risottoa tulee paljon. 2 henkeä näytti syövän siitä ainakin 4 kertaa...  Ohjeen voi kuitenkin ihan hyvin puolittaakin.
Ja jälleen kerran ruoka ei näköjään ollut kaikkein kuvauksellisin.

Punajuuririsotto

1 kg raakoja punajuuria
3 sipulia
oliiviöljyä
n.7dl risottoriisiä
punajuurten keitinliemi
n. 2dl punaviiniä
iso pala parmesaanijuustoa raastettuna
suolaa (ja hieman mustapippuria)

Kuori punajuuret ja keitä ne (ja tässähän kuluu aikaa sitten melkein tunti. Tämän voi ihan hyvin tehdä vaikkapa edellisenä päivänä). Älä missään nimessä heitä keitinvettä pois. Punajuurien jäähdyttyä raasta ne karkeaksi raasteeksi. Silppua sipuli ja kuullota kuumalla pannulla oliiviöljyssä. Lisää risottoriisi ja jatka kuullottamista. Riisin pitäisi muuttua hieman läpikuultavaksi, mutta se ei saa palaa. Rupea lisäämään punajuurien keitinlientä n. 1dl kerrallaan. Anna risoton porista pienellä lämmöllä ja aina nesteen imeydyttyä riisiin, lisää nestettä.  Tämän jälkeen lisää punaviini. Jos risotto ei vaikuta tarpeeksi nestemäiseltä, lisää siihen vettä. Keittele, kunnes riisi on kypsää. Lisää raastetut punajuuret, raastettu parmesaani sekä suola. Sekoittele hyvin ja maista, että risotossa on tarpeeksi suolaa. Jos risotto ei ole tarpeeksi valuvaa, voit tässäkin vaiheessa lisätä lisää nestettä.

Nauti parmesaanin kera.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…