Siirry pääsisältöön

Pacificon brunssi (toiseen kertaan)

Brunsseilusta on ollut yllättävän pitkä tauko. No, onneksi se asia on näköjään korjaantumassa jälleen. Viime viikolla käväisin Pacificon brunssilla ja tänäkin viikonloppuna olen suuntaamassa brunsseilemaan.

Pacificon brunssin olen käynyt kokeilemassa kerran aiemminkin (täältä voit lukea siitä). Viimeksi en aivan vakuuttunut brunssista eikä se nytkään vienyt kyllä sydäntäni (eikä kieltä) mukanaan. Periaatteessa mitään vikaa ei ollut, mutta mikään ei erityisesti myöskään osunut makuhermoon. Ruoka oli hyvää, sitä oli paljon. Ruokalajeja oli paljon erilaisia ja viime kertaan nähden oli huomattava parannus: ruoka ei ollut koko ajan loppu. Tosin tällä kertaa myöskään väkeä ei ollut niin paljoa. Paikka on selkeästi hipstereiden suosiossa ja tunnelmaltaan paikka on tosi kiva. Edelleenkin yritän muistaa mennä Pacificoon joskus iltaa istumaan.

Tarjolla oli kahta erilaista mehua, teetä, leipiä, leikkeleitä, nakkeja, munakokkelia, lihapullia, salaatteja, salsaa, nachoja. Löytyi myös jogurttia + marjoja, sekä jälkkäriksi omenahyvettä.

Tällä kertaa yhdistimme brunssiin myös kävelyn hyisessä lähiympäristössä. Aurinko paistoi, joten maisemat olivat hienoja. ...mutta kylmä oli...  

p.s. ylemässä kuvassa näkyvä kampaus on ehkä helpoin ikinä. Letitä hiukset niskaan (ihan tavallinen letti, ei mitään ranskalaista tällä erää). Pyöräytä letistä lenkki/nuttura ja kiinnitä se pinneillä. Laita pari kukkaa/muuta koristetta peittämään hiusten päät.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…