Siirry pääsisältöön

Munkkivuoren Fazer: brunssi


Monesti näin itsenäisyyspäivänä olen viettänyt kotibrunssia jossakin päin Suomea. Tänä vuonna suuntaan kuitenkin piakkoin kummitytön syntymäpäiville, joten brunsseilut jää väliin. Viime sunnuntaina suuntasin kuitenkin ystäväni P:n kanssa brunsseilemaan Munkkivuoren Fazerille (samalla juhlistimme P:n vanhenemista). Kummallekin meistä kyseinen paikka oli täysin uusi tuttavuus.

Tälle Brunssille kannattaa ehdottomasti varata pöytä. Paikka ei ole suuren suuri ja näyttää olevan erittäin suosittu. Itse olimme varanneet pöydän, ja se olikin ainut vapaa pöytä, mikä paikassa oli, meidän saapuessa paikalle.



Brunssi oli aika perusbrunssi. Mitään erikoista tai esille pomppaavaa ei ollut. Kuitenkaan mikään ei ollut vikanakaan (tai no tuoremehukannujen täyttö oli hieman hidasta). Brunssin hintaan kuului peruskahvi tai haudutettu tee (tästä plussaa). Noutopöydästä löytyi muutamaa erilaista salaattia, katkarapuskagenia (voi kuinka hyvää tämä olikaan leivän päällä), leikkeleitä, juustoja, joguritta + pähkinöitä,  kroisantteja sekä muutamaa erilaista leipää. Jälkkäriosastolta löytyi hedelmäsalaattia sekä kahta erilaista kakkua. Suklaata ei ollut missään muodossa, höh.
Ystäväni kanssa päädyimme siihen, että tämä brunssi ansaitsisi kouluarvosanan 8+.

Kommentit

  1. Mun mielestä Munkan Fazerin brunssi oli tosi ihana! Laadukas ja herkullinen. Sapuskaa ei ollut tajuttomasti, mutta kaikki maistui enemmän kuin hyvältä. Tänne on eksyttä jo muutamaan eri kertaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allekirjoitan kyllä sun kaikki luettelemat asiat, mutta kaipaisin silti sitä jotain juttua... Jotain erikoisuutta tms. Jotain joka pomppaa erityisesti esiin... Mutta hyvää oli kyllä silti ja menen varmasti uudestaankin. Tänne kun on vielä ihan kätevä huristella autolla ihan lähietäisyydelle. ...monina kiireisinä viikonloppuina auto + autolla paikalle pääseminen ovat vain aika bueno juttu...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…