Siirry pääsisältöön

Luistelemassa meren jäällä

Torstai-illalla mietimme kovasti, minkälaista ulkoilua voisimme perjantaina harrastaa. Aluksi suunnitelmana oli suunnata luistelemaan jollekin luistelukentälle. Perjantaipäivän aikana suunnitelma kuitenkin muutaman puhelinsoiton jälkeen muuttui ja suuntasimme ihastelemaan näitä ihastuttavia maisemia suoraan töistä:
.. Tosin töistä lähtiessä piti olla aika nopea, että auringon ollessa vielä ylhäällä ehti paikan päälle.

Jos otsikota ei pointti jo käynyt ilmi, niin suuntasimme siis luistelemaan meren jäälle. Huom! jos päätät toteuttaa saman suunnitelman valitse toki joku lahti (ne ovat jo useimmat kunnolla jäässä. Eräs kokeneempi retkiluistelija testasi, että jään paksuus oli n.10 cm). Ole myös järkevä ja luistele rantojen läheisyydessä. Ja erittäin järkevää on luistella toisten jälkiä pitkin.

Itse suuntasimme luistelemaan Laajalahdelle. Lähdimme liikenteeseen Tarvaspään kahvilan vierestä ja kävimme kääntymässä Otaniemen rannalla. Ja olihan se kivaa :). Varsinkin paluumatka kävi kuntoilusta, tuuli oli kummasti helpottanut toiseen suuntaan luistelua...  Ilma oli sen verran hyinen ja aurinkokin laski, että tyydyimme puolen tunnin luisteluun.Sen verran kivaa touhua oli, että suosittelen :). Ja jos ei meren jäälle halua, niin lampien ja järvien pitäisi olla jo todella hyvin jäätyneitä.

Ja kuten kuvasta voi havaita, en todellakaan ole mikään kokenut retkiluistelija. ...mutta hyvin se hokkareillakin luisti :)



Kommentit

  1. Oli varmasti upea reissu! :) Mä en uskaltaisi, olen näissä asioissa aikamoinen arkajalka..

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…