Siirry pääsisältöön

Ihastuttavat sinisimpukat

Jatkan ruokapostauksilla (ja näitä on tulossa lisääkin... sen verran hyviä kokeiluja on valmistunut viime aikoina :)). Sinisimpukoita tehtiin reilu viikko sitten, kun saimme pari ystävää kylään. Sinisimpukat nautittiin alkupaloina skumpan kera.
Sinisimpukat kuuluvat niihin ruokiin, joita en ollut koskaan ennen tätä vuotta maistanut, ja joiden olin kuvitellut olevan jotenkin todella vaikeasti laitettavia. ...Suhtauduin myös hieman ennakkoluuloisesti sinisimpukoiden makuun.

Huomio nro 1: sinisimpukat ovat järkyttävän hyviä.
Huomio nro 2: sinisimpukoiden kokkailu on todella helppoa
Huomio nro 3: sinisimpukoista saa fiinin ruoan, eikä hinta huimaa päätä.

Tällä kertaa kokkailimme sinisimpukoita Meidän safkaa -ohjelman reseptillä. Alkuperäinen resepti löytyy täältä, mutta kopioin sen myös itselleni muistiin tänne. Tällä ohjeella simpukoita valmistuu alkupalaksi 4 - 5:lle. Ruoan haaste on siinä, että sinisimpukat on käytännössä ostettava samana päivänä, jotta tyypit ovat hengissä vielä ruoan laittoa aloitettaessa. Kuolleista simpukoista ei ruokaa enää sitten tehdä.

Gratinoidut sinisimpukat  
500 g tuoreita sinisimpukoita
½ sipulia
2 valkosipulinkynttä
nokare voita
1 dl valkoviiniä
2 timjaminoksaa
karkeaa merisuolaa

Täyte: 
2 valkosipulinkynttä
nippu tuoretta basilikaa (½ dl hienonnettuna)
50 g huoneenlämpöistä voita
loraus sitruunamehua
5 tippaa tabascoa
mustapippuria
 
1. Pese sinisimpukat ja poista niiltä parta pienen veitsen avulla. Tarkista, että simpukat ovat eläviä kopsauttamalla avoinna olevia simpukoita pöydän kulmaan. Jos simpukka ei mene kiinni, heitä se pois.
2. Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota sipulit voissa kattilassa. Lisää sekaan valkoviini ja timjami, kuumenna kiehuvaksi. Kun seos kiehuu, lisää kattilaan pestyt simpukat ja laita kansi päälle: simpukat kypsyvät ja avautuvat kuumassa vesihöyryssä. Ravistele kattilaa välillä ja kurkista kannen alle parin minuutin kuluttua. Kun suurin osa simpukoista on auki, ota kattila pois liedeltä.
3. Nosta simpukat pois kattilasta. Napsauta simpukoista irti se kuorenpuolikas, joka ei ole simpukanlihassa kiinni.
4. Hienonna valkosipuli ja basilika. Sekoita kaikki basilikavoin ainekset kulhossa tasaiseksi seokseksi. Täytä simpukanlihassa kiinni oleva kuori basilikavoilla. Asettele täytetyt kuoret pellille tai vuokaan karkean merisuolapedin päälle, siinä ne pysyvät kivasti aloillaan.
5. Grillaa simpukoita 220-asteisessa uunissa noin 6 minuuttia. Tarjoile heti.
Resepti: Hanna ja Alexander Gullichsen

Itse teimme alkuvalmistelut ennen vieraiden tuloa. Simpukat olivat vieraiden saapuessa keitetty ja olimme nykineet toisen kuorenpuolikkaan irti jokaisesta. Lisäksi irrotimme simpukanlihan irti myös kuoresta; tämä helpottaa mielestämme kuuman simpukan syömistä. Simpukanliha jäi kuitenkin kuoren päälle, ja vieraiden saapuessa keitetyt simpukat olivat sopivasti jäähtyneet.Vieraiden kanssa jutellessa ne tulivat sitten kätevästi täytettyä basilikavoilla. H e r k u l l i s t a.


Kommentit

  1. Katsoin tuon saman jakson ja jäin miettimään kuinka halpoja ne sinisimpukat oikein on (edullisuutta korostettiin ohjelmassakin). Minkä verran te maksoitte tuosta puolesta kilosta? Täytyy kokeilla joku kerta itsekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinisimpukoitten hinnat vaihteli aika paljon paikasta riippuen. Osasta kalatiskeistä sai just sen grammamäärän, minkä halusi ja osassa ne myytiin kilon paketeissa. Mutta kilohinta vaihteli 6 euron ja 8 euron välissä. Ja puolesta kilosta söi tosiaan neljä tyyppiä erittäin reilut alkupalat.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…