Siirry pääsisältöön

Tallinna: Sfäär

Tokihan lomaillessa täytyy myös nauttia aamupalaa (olimme taktikoineet ja päättäneet jättää väliin hotellin aamiaisen. Näin saa nukkua pitempään ja pääsee kokeilemaan hieman enemmän ravintoloita). Olimme etukäteen varanneet pöydän Sfääristä, joka sijaitsee Rotermannin kvartaalin reunalla. Tänne kannattaa pöytä varatakin etukäteen, sillä pöytiä ei ollut montaa ja ravintola näytti olevan hyvinkin suosittu. Ja koska ruoka oli erittäin hyvää, kannattaa tänne mennäkin.

Sfäärissä oli hauska tunnelma ja palvelu toimi. Hauska pikkulisä ruokaan oli se, että vesikannussa oli kurkkua. Kurkku maistui hieman, mutta ennen kaikkea se oli nättiä. Veden lisäksi joimme hauskan viikonloppuloman kunniaksi myös pullollisen Proseccoa. En ollut muistanutkaan, kuinka hyvää prosecco on. Saksassa sitä aikoinaan tuli nautittua, mutta pitänee yrittää muistaa se jatkossa muuallakin.

Ja sitten se ruoka. Itse päädyin valitsemaan aamiaiseksi alkupala-annoksista bruschettan, with goat cheese, honeyed pear and blackcurrant liqueur marinated beetroot. Ja olihan se mielettömän hyvää. Vuohenjuusto ja punajuuri ovat (lähes?) voittamaton liitto ja rapean leivän päällä ne toimivat todella hyvin. Pitäisikin itse muistaa kokeilla joskus jotain vastaavaa. H otti Eggs Benedict with ham, joka ei annoksena näyttänyt ehkä kauniimmasta päästä olevasta ja runsas majoneesi hieman epäilytti. Mutta se maku, se oli järkyttävän hyvä. H kehui tämän olleen paras hänen nauttimansa aamiaisannos ikinä.

Oi, oi, oi. Tuli niin ikävä näitä ruokia. Menkää ja kokeilkaa :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…