Siirry pääsisältöön

terkkuja sairasvuoteelta

Oltuani seitsemän päivää enemmän tai vähemmän tekemättä mitään, alkaa olla jo himppasen verran seinähullu olo. On suorastaan ihanaa päästä taas huomenna töihin. Vängätä teinien kanssa, heittää typeriä juttuja työkavereiden kanssa, pitää ne tuhat ja sata palaveria, jotka on jäänyt sairastamisen takia pitämättä...  Ja yrittää ottaa rennosti, ettei ääni vaan taas karkaa pois.

Onneksi tuo tyyppi tuossa vierellä kylmästi sunnuntaina varas mulle lääkäriajan ja kuskas mut sinne. Itsehän olisin siis odotellut maanantaihin. Oisin omasta mielestäni voinut ihan hyvin haahuilla silloin bussilla lääkäriin ja hankkia lääkärintodistuksen, koska olo ei ollut työkykyinen. Mutta ei mun mielestä mikään kiire sinne lääkäriin ollut. Ei kuumettakaan nyt varsinaisesti ollut ja muutenkin oli vain sellainen perusflunssainen olo. Ja ääni oli hukassa, mutta sekin oli jo palautumassa. Lääkäri sitten pisti mut verikokeisiin ja hupsista keikkaa, mullahan olikin bakteeriperäinen tulehdus. Luultavasti keuhkoputken tulehdus. Sain tujut antibiootit ja järkyttävän listan mahdollisista sivuvaikutuksista. Niitä ei oo näkynyt. Oon toistaiseksi kuulo- ja näkökykyinen, ei oo ollut itsemurha-aikeita tai masennusta, ei kipeytyneitä jänteitä. Ja ne antibiootit rupes heti vaikuttaan. I h a n a a .

Maanantai oli niin erilainen päivä kuin viisi edellistä. Viidestä päivästä kolme oli ollut kuumeetonta (ainakin pääasiallisesti), mutten silti ollut saanut aikaiseksi mitään. Joka päivä harkitsin pyykinpesua ja sähköpostien kirjoittamista, mutta kumpikin tuntui ihan liian vaivalloiselta. Maanantaina se uinunut puuhanainen löytyi taas sairastamisen alta. Keittiö siisteytyi, pyykit peseytyi, suunnitelmat eteni. Oli taas ihanan normaali olo. Tosin yskä oli kamala. Ääni oli poissa. Joten ne lääkärin määräämät kolme saikkupäivää olivat ehkä ihan hyvä veto.

Jos sairauslomassa mitään hyvää on ollut, niin mä oon ehtinyt lukea. Harvoin oon niin sairas, ettenkö lukis jotain kirjaa ja en nytkään. Oon tainnut lukea neljä kirjaa alusta loppuun. Etunsa on myös siinä, kun on ääni pois. Iltaisinkaan ei voi jutella kenenkään kanssa, joten silloinkin voi lukea...  Perjantai-illalla kuumeettoman 24 tunnin jälkeen päätin myös uskaltautua ulos. Mukana oli lämmintä vaatetta (myös pipo) paljon, termarissa kuumaa juomaa ja eväinä juustoja. Näillä ja hyvällä seurallla varustettuna suuntasin Kansalaistorille leffapiknikille. Leffana Sideways. Väkeä oli paljon. Onneksi olimme ajoissa ja saimme tosi hyvät paikat. Tapahtuma oli kiva ja leffakin hyvä. Eikä edes kuume noussut.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…