on se, että täällä on kaivettu esiin sukankutimet. Lankalaatikot on haettu kellarista ylös (tosin vielä on penkomatta, etät teinkö viime talvena jotkut joululahjasukat jo valmiiksi) ja ensimmäiset joululahjasukat on aloitettu. Väritoiveita on kyselty ja ensimmäiset lankahankinnatkin tehty. Normi syksy siis.
Neulominen ja syksy kuuluvat todella vahvasti yhteen. Joka vuosi tässä vaiheessa tämä homma meinaa myös lähteä lapasesta. Löydän itseni hipelöimässä uusia lankoja (niitä vanhojahan on siis vain kaksi laatikollista...) ja suunnittelemassa isompia projekteja. Onneksi järjen ääni on vielä tähän asti päässyt voitolle ja olen ensin päättänyt hoitaa sukkaprojektin loppuun ja vasta sen jälkeen miettiä isompaa projektia. Yleensä sukkaprojektin jälkeen en ole aloittanut yhtään neulomiseen liittyvää projektia. Ehkä tämä vuosi on erilainen? Olen jo jemmannut yhden torkkupeiton ohjeen talteen...
Syksyn merkkejä on myös siinä, että töiden ekan vaiheen kiireet on hoidettu. Tukioppilaat ovat saaneet hoidettua seiskojen ryhmäytykset hyvään vaiheeseen, seiskojen juhla on pidetty, seiskoille on jaettu lokerot jne. Nyt on pieni suvantovaihe tukarihommissa, muut hommat toki jatkuvat normisti. Kohta alkaa tukarien koulutus ja sitä myötä lähtee seuraava kiireinen aika käyntiin. Mutta nyt voi pari viikkoa olla vähän vähemmän kiireinen.
Tälle syksylle ostin myös uuden syystakin. Edellisestä ostoksesta onkin vähän aikaa. Mun on yleisesti tuskaisen vaikeaa löytää takkeja. Tänä vuonna marssin Intersporttiin 30% alennuskuponkini kanssa ja McKinleyn tummansininen lyhyt vettä hylkivä (ja tuulta pitävä) takki on kotiutettu. Nyt odotellessa sitten lämpötilan laskua (en mä oikeesti sitä kyllä odota, kesätakilla pärjää vielä hyvin ja lämmin on kiva jne.), koska sen verran lämmin takki on kyseessä, että lämpötilan pitäis olla alle +12 astetta (tämän rajan keksin täysin päästä, mutta se tuntuu mutu-tuntumalla oikealta).
Tälle syksylle on osunut aurinkoisempia päiviä (kuten ylemmässä kuvassa) ja sumuisempia päivä (kuten alemmassa). Niin käytännössä kuin henkisestikin. Mutta aurinko vie voiton onneksi kummassakin tapauksessa.
Neulominen ja syksy kuuluvat todella vahvasti yhteen. Joka vuosi tässä vaiheessa tämä homma meinaa myös lähteä lapasesta. Löydän itseni hipelöimässä uusia lankoja (niitä vanhojahan on siis vain kaksi laatikollista...) ja suunnittelemassa isompia projekteja. Onneksi järjen ääni on vielä tähän asti päässyt voitolle ja olen ensin päättänyt hoitaa sukkaprojektin loppuun ja vasta sen jälkeen miettiä isompaa projektia. Yleensä sukkaprojektin jälkeen en ole aloittanut yhtään neulomiseen liittyvää projektia. Ehkä tämä vuosi on erilainen? Olen jo jemmannut yhden torkkupeiton ohjeen talteen...
Syksyn merkkejä on myös siinä, että töiden ekan vaiheen kiireet on hoidettu. Tukioppilaat ovat saaneet hoidettua seiskojen ryhmäytykset hyvään vaiheeseen, seiskojen juhla on pidetty, seiskoille on jaettu lokerot jne. Nyt on pieni suvantovaihe tukarihommissa, muut hommat toki jatkuvat normisti. Kohta alkaa tukarien koulutus ja sitä myötä lähtee seuraava kiireinen aika käyntiin. Mutta nyt voi pari viikkoa olla vähän vähemmän kiireinen.
Tälle syksylle ostin myös uuden syystakin. Edellisestä ostoksesta onkin vähän aikaa. Mun on yleisesti tuskaisen vaikeaa löytää takkeja. Tänä vuonna marssin Intersporttiin 30% alennuskuponkini kanssa ja McKinleyn tummansininen lyhyt vettä hylkivä (ja tuulta pitävä) takki on kotiutettu. Nyt odotellessa sitten lämpötilan laskua (en mä oikeesti sitä kyllä odota, kesätakilla pärjää vielä hyvin ja lämmin on kiva jne.), koska sen verran lämmin takki on kyseessä, että lämpötilan pitäis olla alle +12 astetta (tämän rajan keksin täysin päästä, mutta se tuntuu mutu-tuntumalla oikealta).
Tälle syksylle on osunut aurinkoisempia päiviä (kuten ylemmässä kuvassa) ja sumuisempia päivä (kuten alemmassa). Niin käytännössä kuin henkisestikin. Mutta aurinko vie voiton onneksi kummassakin tapauksessa.
Kommentit
Lähetä kommentti