Siirry pääsisältöön

Joulun odottamisesta


Tein juuri hämmentävän havainnon. Mä olen odottajaihminen. Ja ei, en todellakaan ole raskaana. Odottajaihmiseksi lasken itseni, koska havaitsin juuri äsken, että asioiden odottaminen on se kivoin vaihe. Perjantaina esim. säilöin Kodin kuvalehden pöydälle ja päätin odottaa sitä oikeaa rauhallista hetkeä lukea lehti. Ja niin, sehän oli mukavaa. Oli mukava nähdä lehti pöydällä ja myhäillä, että illalla, kun väki on nukkumassa, mä istun teekupin ja lehden pariin. Ja ei sillä, lehden lukeminen oli tosissaan rentouttavaa puuhaa, mutta sen oman hetken odottaminen oli ehkä jopa parempaa.

Jouluihminenkään en ole mitenkään erityisesti, mutta jouluunkin pätee sama juttu. Sitä on kiva odottaa. Nytkin odotan sitä, että joululoma alkaa ja sunnuntaiaamulla minä a)luen kirjaa sängyssä b)juon teetä sängyssä c) luen nettihesaria sängyssä d) nousen ehkä joskus sieltä sängystä pois ja teen saaristolaisleipää. Odotan myös jouluaattoaamua, jolloin himmailen omassa kodissa. Ei kiire mihinkään. Voi juoda teetäja nautiskella hiljaisuudesta. Ja odotan sitäkin, että mennään syömään lähisukulaisten luo ja pelataan lautapelejä ja saunotaan. ..Vaikkakin nuo asiat ovat varmasti kaikki kivoja, niin luulen, että tämä odotusvaihe on kuitenkin se parhain vaihe. Todellisessa elämässä en ehkä osaa ottaa niin rennosti ja kiireettömästi asioita kuin haluaisin.

Nyt odotan erityisesti sitä, että se joululoma tosissaan alkaa ja jotenkin taikatemppumaisesti olen korjannut lauantaiaamuun mennessä kaikki kokeet ja testit. Saattaapi olla, että todellisuus ei ihan kohtaa tätäkään odottamista.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…